 |
Helsingin Sanomat oikeuteen
15.12.2011
Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanäytös
02.12.2011
Suomalaisen johtamisen Kiina-ilmiö
16.03.2011
Murtuuko Hesarin "stalinistimafia"?
08.01.2011
Hesarin toimituskulttuuri ei kestä päivänvaloa
19.10.2010
Saarikoski-oikeudenkäynti
19.10.2010
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Tiedote: julkaisuvapaa
www.kauko-kustannus.fi
Olen 09.12.2011 jättänyt Helsingin käräjäoikeudelle jäljempänä seuraavan haastehakemuksen sen johdosta, että Helsingin Sanomat ja sen vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen eivät lukuisista vetoomuksistani huolimatta ole millään tavoin noteeranneet 08.06.2011 allekirjoitettua sovintosopimusta, jolla luovuin kanteestani Punakoneen alasajo –kirjani tuhoamista koskevassa oikeudenkäynnissä (liite).
Päivä on määräytynyt sen mukaan, että tuolloin tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun HS:n työmarkkinatoimittaja Anneli Sundberg ensimmäisen kirjani Näin tehdään tuhopolitiikkaa vähintäänkin puolipilkallisella "esittelyllään" antoi lehden suhtautumiselle kirjoihini suunnan, jota se on sen jälkeen noudattanut johdonmukaisesti (Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanumero; www.kauko-kustannus/pdf).
Myöhemmistä runsaasta 20 kirjastani lehti ei ole maininnut sanaakaan, ja muutamaa yleisönosastokirjoitusta lukuun ottamatta lehden palstat ovat pysyneet suljettuina.
Toteutukseltaan ja vaikutuksiltaan lehden menettely voidaan hyvinkin rinnastaa työpaikkakiusaamiseen, ja viime kädessä on kysymys ihmisoikeusrikkomuksesta, kun otetaan huomioon, että sananvapaus kuuluu kansalaisen perusoikeuksiin, sekä se lehden täysin hallitseva asema, jonka haastehakemuksessa viittaamani Jorma Ojaharjun sanat sattuvasti pelkistävät.
Solmittu sovintosopimus on Kekkosen muinoista vaalituloskommenttia mukaillen sangen siedettävä, mutta sietämätön on ollut sopimuksen takuumieheksi ryhtyneen Pentikäisen ylimielinen, yliolkainen tai vaikeneva suhtautuminen sen toteuttamiseen. Tästä on liitteenä vain pieni edustava näyte haastehakemuksen näyttöaineistona olevasta sähköpostikoosteesta.
Ainoaksi keinoksi tämän välinpitämättömyyden murtamiseksi jäi oikeudenkäynti, joka ainakin pakottaa asialliseen vastaukseen.
Helsingin Sanomien toimituksellinen johto pudottelee tuomioitaan ja ohjeitaan korkealta maanpinnan yläpuolelta sen lasisen norsunluutornin ylimmästä kerroksesta, johon Martti Valkosen kuvaamin tavoin salaperäisellä tavalla ilmaantui alkuperäiseen hankkeeseen verrattuna kaksi lisäkerrosta. Sen tapaa toimia kuvaa hyvin yhtiön käyttämän asianajajan mafiatyylinen pelottelukirje, kun vastaajat olivat saaneet tiedokseen alustavan version.
Siinä ei juuri näy merkkejä neuvotteluhalusta, eikä niitä ole ilmennyt myöskään sen noin kolmen kuukauden aikana, jonka kuluessa vastaajilla olisi ollut tuonkin jälkeen tilaisuus pyrkiä sovinnolliseen ratkaisuun. Millainen isäntä, sellainen renki.
Näkökulmien vastakkaisuus ilmenee uskoakseni hyvin edellä mainitusta OSuVa–lehden Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanumerosta, kuten sekin, miten härskisti lehti suhtautuu sen linjasta poikkeavaan ajatteluun. Tämä suhtautuminen johti mm. Ritva Santavuoren karkotukseen Ylen Jälkiviisaista, kirjani tuhoamiseen ja yritykseen eliminoida Teknologiateollisuuden varatoimitusjohtaja Risto Alanko.
Ristiriita ylevien pääkirjoitusten sekä pääkirjoitussivun kolumnien ja käytännön tekojen välillä on huutava. Tapaus vahvistaa Valkosen kuvauksen päätoimittajista ja toimituksista, jotka "eivät anna journalistin ohjeille minkäänlaista arvoa eivätkä salli niiden häiritä arkista työntekoaan".
Vastaajien vastauksen ja siitä mahdollisesti annettavan kirjallisen lausuman jälkeen voisi olettaa jutun tulevan suulliseen esivalmisteluun keväällä tai alkukesästä.
Liite: Keskinäinen sopimus, 1.4 MB
HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDELLE
Haastehakemus
Pyydän kunnioittavasti, että käräjäoikeus toimittaa vastaajille seuraavasta ilmi käyvän haasteen.
ASIA: Sovintosopimuksen rikkomisesta vaadittava vahingonkorvaus
KANTAJA/PROSESSIOSOITE:
Kauko Parkkinen
OTK, VTM, tietokirjailija
Kauko-Kustannus –nimisen toiminimen omistajana
Lummepolku 2 D, 01300 Vantaa
Puh. 09-823 7795
VASTAAJAT:
1. Sanoma News Oy
Töölönlahdenkatu 2
PL 55
00089 Sanomat
2. Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen
c/o Helsingin Sanomat
Töölönkatu 2
PL 77
00089 Sanoma
VAATIMUKSET JA NIIDEN PERUSTEET
Vaatimus 1.
Pyydän käräjäoikeutta vahvistamaan, että oheinen sovintosopimus (liite 1), ensisijaisesti sen kohta 5.2, velvoittaa sopimuksen solmimiseen päätoimittaja Mikael Pentikäisen edustamana osallistunutta Sanoma Newsin julkaisemaa Helsingin Sanomia, ensisijaisesti Pentikäistä itseään, pyydettäessä esittämään journalistin ohjeisiin perustuvan asiallisen syyn, miksi jotakin tiettyä kirjoitustani ei julkaista tai ei ole julkaistu tai jotakin tiettyä kirjaani esitelty lehdessä.
Vaatimus 2.
Vaadin, että vastaajat tuomitaan yhteisvastuullisesti suorittamaan vahingonkorvausta sen vuoksi, että nämä eivät lukuisista vaatimuksistani huolimatta ole millään tavoin ryhtyneet toteuttamaan edellä mainittua sopimusta, vaan päätoimittaja Pentikäinen on toiminut tavalla, joka antaa aiheen johtopäätökseen, että vastaajalla ei sopimusta solmittaessa ollut
tarkoitustakaan toimia sen mukaisesti, vaan tarkoituksena oli ainoastaan välttää uhkana ollut korvausriski ja lehden kannalta nolo lopputulos.
Vaadittava korvaus muodostuu kyseisessä oikeudenkäynnissä vaatimastani korvauksesta 10.000 eurosta, mistä vastaajien harhauttamana luovuin, sekä kyseisen oikeudenkäynnin oikeudenkäyntikuluista 2.700 eurosta. Tämän lisäksi vaadin korvausta vastaajien sopimusrikkomuksen aiheuttamasta kirjaprojektien viivästymisestä tai mahdollisesta peruuntumisesta 5.000 euroa. Lisäksi vaadin korvausta tämän oikeudenkäynnin kuluista, kaikki mainitut korvaukset laillisine korkoineen.
TAPAHTUMAKUVAUS JA VAATIMUSTEN PERUSTEET
Sovintoon päättyneen oikeudenkäynnin lähtökohtana yhdistetyissä jutuissa L10/24006 ja L 10/38907 oli se, että Helsingin Sanomien kulttuuriosaston esimies Saska Snellman, sittemmin Saarikoski, teki aggressiivisen intervention kirjoittamani kirjan Punakoneen alasajo kustantajaa Pilot-kustannus Oy:tä vastaan sekä otti yhteyttä myös minuun aggressiivisesti ja uhkailevasti. Helsingin käräjäoikeus antoi jutuista sovintotuomion 11/22400.
Näennäisenä syynä oli se, että olin kirjan jälkisanoina julkaissut vihkosen Hyvästit muumimaalle ja käyttänyt siinä Saarikoskesta epiteettiä entinen taistolaisnuori. Vihkosen nimi oli lainattu hänen Tuntemattoman sotilaan loppunäytöstä Kansallisteatterissa käsitelleen kolumninsa otsikosta. Hänen ilmeisenä tarkoituksenaan oli saada kustantaja purkamaan kustannussopimus ja kirja näin pois markkinoilta.
Kun tämä tavoite ei toteutunut, Saarikosken alainen Esa Mäkinen teki pari viikkoa myöhemmin suuresti paisutellun "uutisen" siitä, että kirjailija Maija Porma oli hänen mukaansa "kopioinut" vuosia sitten osia Outi Pakkasen vanhasta "dekkarista", mitä hän täydensi vielä verkkolehden kolumnillaan.
Tämän jälkeen asiasta syntyi suuri valtakunnallinen mediakohu, minkä jälkeen käsikirjoitusten tulo kustantajalle tyrehtyi, ja se teki muutamaa kuukautta myöhemmin konkurssin, jolloin tavoite toteutui pientä jäännöskappaleiden määrää lukuun ottamatta.
Kirjallisessa tai suullisessa esivalmistelussa vastaajat Saarikoski ja Mäkinen eivät yleisluontoista kiistämistä lukuun ottamatta esittäneet mitään asiallisia perusteita tällaisen vanhan asian paisuttelulle, joten heidän voidaan katsoa hiljaisesti hyväksyneen esittämäni motiivin.
Vastaajien pyrkimystä sovintoon ilmeisesti edisti myös se, että olisin saattanut ainakin mahdolliseen hovioikeuskäsittelyyn pyytää todistajaksi myös Porman, jolloin olisi tullut esille se härski tapa, jolla Mäkinen oli juttua tehnyt. Esitin pienen näytteen Porman asiaa kommentoineesta sähköpostista, jossa hän kiisti tapahtuneen, vaikka olikin syntyneen metelin ja häiriköinnin säikäyttämänä pyytänyt tapahtunutta anteeksi Pakkaselta. Käräjäoikeuteen en halunnut "uutisesta" jo paljon kärsinyttä Pormaa vaivata, kun uskoin asian ratkeavan suotuisasti ilman häntäkin.
Saarikoski puolestaan esitti kirjallisessa vastauksessaan kanteeseen, että hän oli ottanut yhteyttä myös kustantajaan "ainoastaan ilmaistakseen aiheellisen närkästyksensä kustantajan (kirjoittajan) nimitettyä häntä totuudenvastaisesti taistolaiseksi". "Entinen taistolaisnuori" oli siis "päivitetty" toiseen muotoon.
Epiteetti ei ollut itse kirjassa eikä vielä siinä vaiheessa edes kustantajani tiedossa. Kustannuspäällikkö Timo Määtän sähköpostista taas kävi ilmi, että Saarikoksi oli esittänyt syyksi sen, että vihkosesta eivät käyneet ilmi yhteystietoni, mikä oli helppo osoittaa paikkansa pitämättömäksi.
Suullisessa esivalmistelussa 14.4.11 Saarikosken asiamies, asianajaja Hiekkala taas sanoi Saarikosken ainoana motiivina ottaessaan yhteyttä Pilot-kustannukseen olleen yhteystietojeni saaminen, mikä oli siis selvästi ristiriidassa hänen kirjallisen vastauksensa kanssa.
Sovintoneuvottelujen myöhemmin alkaessa totesin, että mikäli Saarikoski
suullisessa pääkäsittelyssä todistelutarkoituksessa kuultaessa kertoo saman,
minkä hänen asiamiehensä suullisessa esivalmistelussa, ja Määttä todistajana
vahvistaa sen, mikä on pääteltävissä hänen sähköpostistaan, se tulee
johtamaan tutkintaan siitä, onko Saarikoski johtanut oikeutta harhaan.
Näiden tosiseikkojen valossa vastaajat kaikesta päätellen arvioivat nolon
lopputuloksen riskin varsin suureksi, vaikka paljon olisikin riippunut juuri
siitä, olisiko Määttä todistajana vahvistanut sähköposteistaan ilmi käyneet
seikat. Hän näet tuntui pakoilevan oikeutta, ja oli jo tekstiä
julkaistavaksi tarjotessani ensikommenttinaan sanonut, etteivät he uskalla
kustantaa sitä, mihin ilmeisesti vaikutti se, että hän itsekin kirjailijana
pelkäsi nimenomaan joutumista Helsingin Sanomien "mustalle listalle", sillä
varmaan hänkin tiesi saman, minkä kirjailija Jorma Ojaharju sanoi
viimeisessä kirjassaan Unholan ulapoilta: "Kirja, jota ei ole esitelty
Helsingin Sanomissa, ei ole olemassa", kuten ei kirjailijaakaan.
Sovintoneuvottelut
Vastaajat eivät olleet ennen suullista esivalmistelua osoittaneet halua
sovintoratkaisuun, mutta huomautettuani siitä toistuvasti heidän
asiamiehensä esitti neuvottelua, jonka ajankohdasta sovittaessa hän
kuitenkin toivotti tervetulleeksi neuvotteluun sillä edellytyksellä, että
luovun vaatimuksistani molempien kärsiessä kulunsa (liite 2).
Mielestäni tällaisen ennakkoehdon asettamista ei voitu pitää merkkinä
todellisen neuvottelun halusta, joten tilaisuus ei toteutunut. Viestissäni
7.6.11 totesin Pentikäisen Suomi on neuvottelutaidon kehitysmaa
–kirjoitukseen viitaten, että "jos me työnantajaliitossa olisimme aikanaan
esittäneet vastapuolelle neuvottelukutsun evästyksin, että tervetuloa,
kunhan luovutte vaatimuksistanne, niin koko metalli olisi ollut ainakin
päivän lakossa" (liite 4.4).
Suullisessa esivalmistelussa esitin puheenjohtajalle kahdenkeskisessä
keskustelussa, että vaikka rahalla onkin luonnollisesti merkitystä, se ei
ollut oikeudenkäynnin ensisijainen tavoite, vaan tarkoituksena oli saada
murretuksi se Helsingin Sanomien harjoittama syrjintä, "musta lista", jonka
kohteena olin ollut 30 vuotta. Puhuin tarpeesta saada aikaan
"rehabilitaatio".
Esitin, että vastaajat eivät pysty tähän, vaan asian saamiseksi
sopuratkaisuun olisi tarpeen sopia päätoimittaja Mikael Pentikäisen kanssa
siitä, että tilanne korjataan ja jatkossa lehti suhtautuu kirjalliseen
tuotantooni journalistin ohjeiden mukaisesti. Esitin myös, että sopimukseen
liitettäisiin ainakin jonkinlainen hyvitys harjoitetusta syrjinnästä joko
rahallisessa tai muussa muodossa.
Keskusteltuaan vastaajien asiamiehen kanssa puheenjohtaja teki
sovintoesityksen, joka oli muuten ehdotukseni mukainen, mutta siitä puuttui
hyvitys. Puheenjohtaja lisäsi vielä, että lehden voisi olla vaikeaa
nimenomaisesti myöntää menneisyyden virheitä.
Sanoin, että tältä pohjalta voidaan käydä sovintoneuvottelut, joissa tulen
kuitenkin vielä hakemaan myös hyvitystä.
Vastaajapuolen vitkuttelun jälkeen käytiin 19.5.11 neuvottelu, jossa toisena
osapuolena olivat vastaajien asiamies ja päätoimittaja Pentikäinen.
Suullisen pääkäsittelyn oli määrä olla jo 14.6.
Ajattelin, että neuvottelutulosta ei välttämättä tarvitse kirjoittaa
sopimuksen muotoon, vaan riittää kun laaditaan neuvottelumuistio. Sen vuoksi
esitin neuvottelun lopuksi seuraavan muistioluonnoksen (liite3).
Käräjäoikeuden puheenjohtajankin kommentin huomioon ottaen kirjoitin
journalistin ohjeiden noudattamista koskevan kohdan sellaiseen muotoon, että
se ei edellyttäisi toiselta osapuolelta nimenomaista "synnintunnustusta"
mutta osoittaisi kuitenkin epäsuorasti, että aiempi kohtelu ei ole ollut
asianmukaista, sillä muussa tapauksessa kyseistä sopimuskohtaa ei olisi
tarvittu. Viittaus aiempaan tuotantooni tarkoitti ensisijaisesti sellaisia
kirjoja, joilla on ajankohtaista merkitystä, kuten juuri nyt ensimmäisellä
kirjallani Näin tehdään tuhopolitiikkaa (www.kauko-kustannus.fi), jota
lehden "stalinistimafia" kohteli halventavasti sen ilmestyessä 1981.
Tekstin luettuaan Pentikäinen totesi sen muuten käyvän heille, paitsi että
mitään rahallista hyvitystä ei suoritettaisi, minkä hän oli maininnut jo
neuvottelun alkaessa. Omasta puolestani esitin, että lehden puolelta
tapahtuisi kuitenkin ainakin pieni "pään silitys", että asiasta jäisi hyvä
maku.
Asianajaja Hiekkalan jatkaessa asian valmistelua sopimuksen muotoon maku oli
kuitenkin kääntymässä hyvin karvaaksi, sillä hänen sekä lehtiyhtiön että
vastaajien asiamiehenä tekemästään sopimusesityksestä puuttui kohta, jossa
olin esittänyt, että yhdessä Pentikäisen kanssa keskustelisimme sopimuksen
toteuttamisen yksityiskohdista. Se perustui Pentikäisen asemaan sopimuksen
takuumiehenä.
Käsitykseni mukaan nihkeys asiassa johtui asianajajasta, joka oli
neuvottelussa esiintynyt ärsyttävän ylimielisesti, ja sopimuksen
valmistelussa hän jopa yritti mennä Pentikäisen selän taakse, minkä tämä
kuitenkin torjui.
Kun tekemäni uusi sanamuotokaan ei "mennyt läpi", kerroin, että tulen joka
tapauksessa toimimaan muistiotekstissä esittämälläni tavalla, mitä ei
vastustettu.
Liite 4:n sähköpostikooste kuvaa vastapuolten tapaa käydä neuvotteluja, mikä
jo alussa herätti epäilyn, olivatko nämä lainkaan vakavasti sopimassa asiaa.
Ne pitkittyivät, ja jos esityksiini ylipäänsä tuli vastauksia, ne olivat
hyvin yliolkaisia ja väisteleviä. Tästä syystä päätin edistää asiaa ja
samalla testata sopijapuolen vilpittömyyttä Vieraskynä-artikkeliksi
tarjoamallani kirjoituksella Metallityöväen Liiton ja Teknologiateollisuus
ry:n uudenlaisesta työelämäprojektista (liiteet 4.3 ja 5.1).
Asiallisesti se oli jatkoa vuotta aiemmin Pentikäisen päätoimittajakauden
alussa samalle palstalle tulopolitiikasta tarjoamalleni artikkelille, jolla
puolestaan oli tarkoituksena testata, merkitsikö päätoimittajan vaihdos
muutosta suhtautumisessa kirjoituksiini. Ei merkinnyt, mikä osaltaan motivoi
ryhtymään oikeudenkäyntiin.
Sopimuksen toteuttaminen
Sen vuoksi, että neuvottelujen aikana oli syntynyt epäilyjä sopijapuolen
todellisesta halusta sopimuksen toteuttamiseen, totesin sen syntymisen
jälkeen 10.6. lähettämässäni viestissä sen kanssa voitavan elää
"edellyttäen, että sen mukaan eletään" (liite 5.1). Kun tästä ei kuitenkaan
sopimuksen jälkeenkään ollut havaittavissa mitään merkkiä, jouduin jatkamaan
viestien vaihtoa sekä kirjeitse että sähköpostina (liite 5.2-5.4).
Tosin vaihdosta ei juuri voi puhua, sillä kun vastaajilla oli sopimus jo
"plakkarissa", ei juuri tullut edes vastauksia. Asia ei enää tuntunut edes
kiinnostavan Pentikäistä. Jos vastauksia ylipäätään tuli, ne olivat hyvin
paljastavia, torjuvia tai suorastaan asiaa vääristeleviä.
Testikirjoitus täytti hyvin tehtävänsä, sillä jos Pentikäisellä olisi ollut
vilpitön halu toteuttaa sopimusta ja varmistaa, että kirjoitukseni suhteen
toimitaan journalistin ohjeiden mukaisesti, hän olisi ilman muuta sopimuksen
takuumiehenä hoitanut asian niin, että kirjoitus olisi julkaistu. Nyt se
paljasti heti sopimuksen allekirjoituksen jälkeen, mikä oli "pelin henki".
Se tuli välittömästi bumerangina takaisin, tunti seitsemän minuuttia sen
lähettämisestä, mikä on aivan poikkeuksellisen ripeää toimintaa.
Kirjoituksen asiasisällön suhteen ei mielestäni voi olla mitään
epäselvyyttä, että se olisi ylittänyt julkaisukynnyksen, sillä
työmarkkinoiden uuden suunnan hakeminen on jo kauan ollut eräs vahvimmin
esillä olleita teemoja. Jos taas esitystavassani olisi ollut jotakin
huomautettavaa, olisi toimitus voinut muokata sitä tai pyytää kirjoittajaa
tekemään sen.
Pahaenteinen oli Pentikäisen viesti 10.6.11 (5.1.), jossa väitettiin, että
hän olisi luvannut minulle neuvottelussa "saman kaavan mukaisen kohtelun".
Jos sellaisesta olisi puhuttu neuvottelussa, olisin heti tarttunut siihen,
koska se olisi jo sinänsä tiennyt vain entisen tilanteen jatkumista, mikä
näyttikin olleen tavoitteena. Huomautin asiasta kirjeessäni 22.6.11 (liite
5.3).
Nyt en tässä enkä missään muussakaan yhteydessä saanut mitään asiallista
tietoa siitä, miksi kirjoitusta ei julkaistu. Tavanomainen fraasi siitä,
että kirjoituksia on paljon, ei sellaiseksi käy, sillä sitä käytetään juuri
silloin, kun ei viitsitä paneutua asialliseen perusteluun. Ja paljostakin
tarjonnasta julkaistavat kirjoitukset on valittava journalistisin perustein.
Tieto kirjoituksen hyllyttämisestä tuli hämmästyttävän nopeasti, runsaan
tunnin kuluessa, mikä osoittaa, että asiaa ei ollut edes tarpeen juurikaan
miettiä.
Epäilemättä Pentikäinen tiesi kirjoitukseni kohtalon jo ennen sopimuksen
syntyä, mutta hän ei kertonut sitä minulle, koska pelkäsi sen vaarantavan
sopimuksen. Mielestäni se on epärehellistä sopimista.
Pentikäiseltä saamani viestit vahvistivat käsitykseni siitä, että hän ei
ollut pannut "tikkua ristiin" sopimuksen toteuttamiseksi, vaan tarkoitus oli
ollut ainoastaan välttää edellä mainittu nolo lopputulos ja korvauksen
riski. Erityisenä vahvistuksena tälle on hänen sähköpostinsa 19.8.11, jossa
hän sanoo mm., että "sopimus ei tarkoita sitä, että Sinulla olisi
erityisoikeus HS:n sivuille" (liite 5.4).
Sopimuksen nimenomaisena tarkoituksena oli antaa minulle edellä esittämäni
erityisoikeus, ei suinkaan kirjoituksieni julkaisemiseen sinänsä, mitä en
ollut vaatinutkaan, vaan selvityksen saamiseen niiden julkaisematta
jättämisen syistä. Lopullinen sopimusteksti on vastaajapuolen laatima.
Vaikka laajemmat tai "arvokkaammalla" paikalla julkaistut jutut olivatkin
edellisen päätoimittajan aikana kohdaltani suljetut, muutamia kirjoituksiani
kuitenkin julkaistiin mielipidesivulla ikään kuin tämän sulun
hämärtämiseksi. Sopimuksen jälkeen tämäkin "henkireikä" sulkeutui, ja
seuraavat kirjoikseni hyllytettiin (liite 6). On vaikea uskoa, että niiden
asiasisältö olisi ollut niin vähämerkityksellinen, että niitä ei sen vuoksi
julkaistu. Kun Suomen työrauhajärjestelmä oli puutteellisin tiedoin
rinnastettu Ruotsin järjestelmään, olisi lukijoilla mielestäni journalistin
ohjeiden mukaan ollut oikeus saada asiasta oikeaa tietoa..
Johtopäätökset
Mielestäni sopimuksen sisältö ja sen syntyvaiheisiin liittyvät
tapahtumatiedot osoittavat, että sopimuksen tarkoitus oli vaatimukseni
mukainen, ja että vastaajat ovat tietoisesti johtaneen minua harhaan
saadakseen ainoastaan minut luopumaan korvausvaatimuksistani ja asian pois
oikeuskäsittelystä.
Honkasalo määrittelee petoksen tunnusmerkit seuraavasti: "Petoksen
objektiiviseen olemukseen kuuluvat seuraavat tunnusmerkit:
erehdyttämistoimi, erehdytetyn itsensä erehdyksen vallassa suorittama
omaisuusdisponointi ja omaisuusvahinko. Disponoinnin tulee olla
erehdyttämisen ja omaisuusvahingon disponoimisen kausaalinen seuraus"
(Honkasalo: Suomen rikosoikeus, erityinen osa, I 2, varallisuusrikokset
1964, s. 164).
Vastaajien taholta ei ole tullut missään vaiheessa pienintäkään merkkiä
siitä, että heillä olisi tarkoitus ryhtyä mihinkään toimiin sopimuksen
toteuttamiseksi.
Taustasyynä vastaajien menettelylle on edellä sanotun lisäksi kaikesta
päätellen se, että Helsingin Sanomat on monissa yhteiskunnallisissa
kysymyksissä ottanut sellaisen asianosaisen aseman, joka ei kuulu
sitoutumattomalle lehdelle ja joka sinänsä on vapaan journalismin
periaatteiden vastaista. Minun kirjani ja muut kirjoitukseni taas edustavat
täsmälleen päinvastaista tarkastelukulmaa ja näkemystä.
Tunnusomaista lehden politiikalle on ollut kaikinpuolisen keskittävän
politiikan tukeminen. Se on mm. perinteisesti pyrkinyt
työmarkkinapolitiikassa keskitettyihin ratkaisuihin, kun taas minun
kirjoitukseni ovat mainitusta ensimmäisestä kirjastani lähtien pitäneet
keskitettyä tulopolitiikkaa "tuhopotiikkana" ja puhuneet sen puolesta, että
asioista sovittaisiin mahdollisimman paljon osapuolten kesken työpaikoilla,
mihin liittyi myös edellä mainittu hyllytetty kirjoitus. Tällaista
asianosaistumista ei tietenkään voida pitää journalistin ohjeiden mukaisena,
sillä niiden mukaan julkaisemisen kannalta ratkaisevaa on asiasisältö.
Äärimuotonsa lehden asianosaistuminen saavutti EU:hun ja euroon liittymisen
yhteydessä.
Erityisen vahvasti lehti sitoutui keskusjärjestötason työmarkkinasopimuksiin
pääkirjoituksessaan 25.1.11. josta oli jopa pääteltävissä, että se oli
suunniteltu osana pääministeri Mari Kiviniemen vaalikampanjaa, jossa tämä
lupasi "yhteiskuntasopimuksella" jopa 200.000 työpaikkaa. Pentikäinen oli
aikoinaan Suomen keskustan opiskelijaliiton puheenjohtaja. Kirjoitin asiasta
verkkojulkaisu openfinland.netiin 30.3.11 kolumnin otsikolla Vaalihuijausten
rekordeja, mikä tuskin lisäsi suosiotani lehden toimituksessa, mutta se oli
Pentikäisen tiedossa jo sopimuksen tekohetkellä.
Todettakoon, että edellä mainitussa ns. Saarikoski-prosessissa kertomani
tapaus, jossa toimittaja sanoi OSuVa –lehden kirjoitusten pitävän paikkansa,
mutta "siitä ei nyt vain kirjoiteta", tarkoitti Mikael Pentikäistä, joka oli
tuolloin lappeenrantalaisen Etelä-Saimaan päätoimittaja.
Toinen asia, jossa lehti otti asianosaisen aseman, oli hanke Vantaan
yhdistämiseksi Helsinkiin, kun taas minä julkaisin Vantaan itsenäisyyttä
puolustavan OSuVa-extran. Hanke päättyi yhtä surkeasti kuin tupoprojektikin.
Näkemysten välillä on edellisen päätoimittajan kaudelta periytynyt
"aikagäppi", jota uusi päätoimittaja ei ole vakavissaan pyrkinyt poistamaan,
vain tukipuolue on vaihtunut. Pentikäinen olikin heti päätoimittajakautensa
ensimmäisenä päivänä otsikoinut pääkirjoituksensa "Mies vaihtuu, linja
pysyy". Hän on jopa "mellastanut", kuten Suomen Kuvalehden Leena Sharma
sanoi, pääkirjoitussivulla edeltäjäänsä enemmän poliittisin kannanotoin.
Lähes surkuhupaisia piirteitä asia sai, kun pari viikkoa
Vieraskynä-palstalle tarjoamani kirjoituksen jälkeen Pentikäinen kirjoitti
Näkökulma-kirjoituksen otsikolla Suomi on neuvottelutaidon kehitysmaa. Siinä
oli runsaasti samoja aineksia kuin kirjoituksessani, lähdettä mainitsematta,
mutta mitään sen periaatteista ei sovellettu väliseemme sopimukseen.
Pentikäinen kirjoitti myös moraalikadosta: "Paras vastaus moraalikatoon on
sanojen ja tekojen yhteismitallisuus." Minä sen sijaan en saanut mitään
vastausta näihinkään yleviin ajatuksiin tukeutuvaan vetoomukseeni 25.7.11,
jossa pyysin 15.8.11 mennessä tietoa, mitä Helsingin Sanomilla mahdollisesti
on tarkoitus asiassa tehdä (liite 5.4). Neuvottelupyyntööni 17.8.11 tuli
tyly torjunta 19.8.11.
Edellä esitetty puhuu mielestäni sen puolesta, että sopimusrikkomus on
tapahtunut vakain tuumin ja on erittäin törkeä. Myös suhtautuminen on
mielestäni vahvistanut sen lehden entisen pääkirjoitustoimittajan Martti
Valkosen kirjassaan Sananvapaus kauppatavarana esittämän toteamuksen, jota
siteerasin edellisessä jutussa antamassani kirjallisessa lausumassa: "Muut
kuin journalistiset tavoitteet ratkaisevat kohtelun" (s. 152) (Myös termi
stalinistimafia on Valkosen kirjasta.) Mm. Pentikäisen sähköpostiviesti
19.8.11 kertoo selvästi, että hän ei antanut sopimukselle mitään arvoa.
Lehden linja on Pentikäisen aikana jatkunut ennallaan myös siinä Valkosen
kuvaamassa suhteessa, että on kaksi ryhmää: lehdelle läheiset ryhmät saavat
erikoiskohtelun, kun taas muiden suhteen voi tapahtua mitä tahansa. Toverit
ovat tosin saattaneet vähän vaihtua, mutta ennen muuta SAK:ta edustaville
kirjoittajille Vieraskynä-palsta on ollut aina avoinna.
Hätkähdyttävä näyttö saatiin 9.11.11., kun lehden politiikan toimittaja
Marjo Ollikainen kirjoitti yli puolen sivun otsikolla ("Työnantajaliitto
tuli teknologiteollisuudelle kalliiksi") varustetun räikeän henkilökohtaisen
hyökkäyksen Tekonologiateollisuus r.y:n varatoimitusjohtajaa Risto Alankoa
vastaan. Häneen oli henkilöitynyt pyrkimys saada sopiminen entistä enemmän
yritystasolle, ja Helsingin Sanomat oli jo aiemmin nimennyt
pääkirjoituksessaan hänet ainoaksi esteeksi keskitetyn ratkaisun tiellä. Nyt
lehti halusi eliminoida hänet lopullisesti, kuten se oli eliminoinut minun
kirjani.
Kuten liiteaineisto osoittaa, pyrin kaikin mahdollisin keinoin saamaan
Pentikäisen tarttumaan sopimuksen toteuttamiseen tai edes asialliseen
neuvotteluun. Kun ei sillä ollut mitään vaikutusta, ei jäänyt muuta
mahdollisuutta kuin oikeudenkäynti.
Korvausten määrä
Edelliseen oikeudenkäyntiin perustuvien korvausten määrä ilmenee suoraan
edellä mainitusta sovintotuomiosta. Määrät ovat oletettavasti riidattomat.
Kirjaprojektien viivästymisestä, mahdollisesti peruuntumisesta vaadittava
korvaus perustuu siihen, että vastaajien menettely on sekä vienyt
kirjoittamiseen tarvittavaa energiaa että tuhonnut motivaatiota. Ei ole
myöskään mielekästä kirjoittaa kirjaa, jonka tekijää ei edellä esitetystä
syystä ole olemassakaan. Edessä olevan oikeudenkäynnin uhka on myös vienyt
halun hoitaa asiakastoimeksiantoja. Korvauksen määrä on hyvin varovaisesti
arvioitu.
Sovinnon mahdollisuus
Helsingin Sanomien käytäntö näyttää olevan, että neuvottelu on mahdollinen
ainoastaan käräjäoikeuden kautta, joten ilman sen myötävaikutusta se ei
liene nytkään mahdollista. Omasta puolestani olisin valmis harkitsemaan
tätäkin mahdollisuutta, edellyttäen, että se tapahtuisi todellista
sopimishalua osoittavalla tavalla.
Tämä edellyttää kuitenkin varsin perusteellista asennemuutosta, sillä jo
asianajaja Hiekkalan ensimmäinen neuvottelutarjous osoitti vahvaa
ylimielisyyttä, mikä tuli vielä vahvemmin esille, kun Pentikäinen 9.10.11
sai tiedon, että haastehakemuksen alustava versio julkistetaan 15.10.
VS-kustannuksen ja eräiden kansalaisliikkeiden järjestämässä seminaarissa
"Helsingin Sanomat – sananvapauden monopoli". Tällöin Hiekkala lähetti
minulle sekä vastaajien että omasta puolestaan mafiatyylisesti uhkailevan
sähköpostiviestin.
Hiekkala itsekin näyttää tajuavan, että sen muotoilu lähentelee kiristystä,
mistä syystä hän useaan otteeseen toistelee, että minulla on "tietenkin"
oikeus viedä asia oikeuteen, mutta se ei poista sen sisällön ilmaisemaa
uhkailevaa viestiä.
Hiekkala kertoo myös, että jos asia päätyisi käräjäoikeuteen "niin siitä
tiedon saatuani luovun asiamiehen tehtävästäni ja tulen oikeuteen kuulluksi
todistajana asiassa".
Hiekkala on esiintynyt asiallisesti samassa asiassa aiemmin asiamiehenä ja
viimeistään mainitussa sähköpostiviestissä ottanut niin selvän asianosaisen
aseman, että hän on mielestäni esteellinen todistajaksi. Jos kyseessä olisi
rikosprosessi, häntä epäilemättä syytettäisiin vähintäänkin avunannosta.
Vastausviestissäni lupasin harkita vielä asiaa uudelleen, "jos vastaajien
taholta esitetään pienikin merkki siitä, että HS:lla ylipäänsä oli tarkoitus
toteuttaa sopimusta" (liite 7). Tähän mennessä sellaista merkkiä ei ole
esitetty, kun ei ole ollut mitään esitettävää.
NÄYTTÖ
Kirjalliset todisteet
Sovintosopimus – teema: sopimuksen sisältö;
Neuvottelumuistio – teema: sopimuksen tavoitteet;
Sähköpostikooste liitteessä 4 – teema: sovintoneuvottelut ja sopimuksen tarkoitus;
Sähköpostikooste liitteessä 5 - sopimuksen toteuttamatta jääminen
Suullinen todistelu
Metsänhoitaja Pentti Pylkkö – teema: vastaaja Pentikäisen suhtautuminen
kirjoituksiini;
Toimittaja, tietokirjailija Martti Valkonen – teema: mitkä kriteerit ovat
journalistin ohjeiden mukaan ratkaisevia kirjoituksen julkaisemisen kannalta
ja miten niiden mukaan on arvioitava edellä mainittua
Vieraskynä-tarjoustani.
Vantaalla 9.12.2011
Kauko Parkkinen
OTK VTM
tietokirjailija
Vantaa
Lisätietoja:
Kauko Parkkinen
Oikeust. kand, valtiot.maist, tietokirjailija
Kauko-Kustannus -nimisen toiminimen omistaja
Puh. 09 823 7795
Sähkäposti: Email
|
|
|
