 |
Helsingin Sanomat oikeuteen
15.12.2011
Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanäytös
02.12.2011
Suomalaisen johtamisen Kiina-ilmiö
16.03.2011
Murtuuko Hesarin "stalinistimafia"?
08.01.2011
Hesarin toimituskulttuuri ei kestä päivänvaloa
19.10.2010
Saarikoski-oikeudenkäynti
19.10.2010
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Kun kepulainen Anneli Jäätteenmäki tuli pääministeriksi, presidentti Tarja Halonen loisti tyytyväisyyttä, ja parivaljakko kulki onnellisena käsi kädessä. Se tiesi naisvallan vahvistumista, mutta Halonen saattoi olla varma, että hänen asemansa sen ykkösenä ei vaarannu, vaan hän pystyy pitämään Jäätteenmäen varjossaan.
He olivat hyvin pitkälle saman hengen lapsia. Demarien joukoissa opiskeluaikanaan pyörinyt Jäätteenmäki olisi saattanut yhtä hyvin jäädä sinne pysyvästi. Molemmat ovat juristeja, jotka suhtautuivat yhtä kylmäkiskoisesti niin Jäätteenmäen kotikulmilla tapahtuneeseen Visen kaatoon kuin Alpo Rusin ihmisjahtiinkin.
Mari Kiviniemi on henkiseltä rakenteeltaan toista maata, peruskepulainen puolueen työmyyrä ja koulutukseltaan valtiotieteen maisteri.
Halonen haistoi vaaran jo nimitystilaisuudessa ja päätti ottaa heti niskalenkin. Hän tokaisi suorasukaisesti: "Teiltä puuttuu ulko- ja turvallisuuspoliittinen kokemus", mitä hän tarjoutui paikkaamaan ottamalla Kiviniemen äidilliseen opastukseensa.
Tapa ja tyyli olivat sellaiset, että moisesta vähättelystä mies olisi saanut niskaansa samanlaisen ryöpyn kuin Keskon Timo Karake aikoinaan tai audimies Kiesi viimeksi.
Kiviniemikin näytti haistaneen ansan, sillä hän kertoi heti, että mitään erityistä tarvetta ei ole.
Tätä paheksuttiin mediassa ja myös kepun omissa joukoissa. Kepun Pirkanmaan johtajakonkari, kansainvälisen politiikan professori Vilho Harle antoi puolueensa puheenjohtajalle opetusta oikein isän kädestä Aamulehden kesäisessä alakertakirjoituksessaan.
Mutta tämä oli vasta alkua. Sen jälkeen lunta on tullut tupaan pitkin hellekesää ja alkanutta syksyä. Lisäpontta näytti antaneen Kiviniemen esittämä vanha tuttu asia, että presidentillä ei enää ole mitään tekemistä EU-kokouksissa.
Pääministerin vaihdos meni Halosen mielestä ihan pieleen, ja Kiviniemen ajatus Suomesta kansaivälisenä rauhankyyhkynä sai siipeensä täyslaidallisen demarinaisten 110-vuotisjuhlassa.
Jo presidentti Medvedevin vierailun aikana Halonen hääräsi hänen kanssaan niin elintarvikeviennin kuin muidenkin asioiden kimpussa niin pontevasti, että tarkoituksena näytti olevan näyttää, kuka täällä emännöi. Jopa pääministerin kansliasta kerrottiin, että asiat kuuluivat pääministerin eli hallituksen tontille.
Halosessa pilkottavat esille ikävästi paniikin oireet. Hänen puolueestaan on veto lopussa, ja sen molemmat kärkinaiset näyttävät Kiviniemen rinnalla opettajamaisesti sormeaan heristeleviltä marmattajilta. Kumpaakaan ei näytä sytyttäneen uuden puoluesihteerin Mikael Jungnerin rakkauden kieli.
Piinaa lisää vallan karkaaminen pois presidentiltä, vaikka se ei tapahdukaan omana virkakautena. Puhe siitä, miten puolueiden ja median eliitti haluaa viedä vallan presidentiltä vastoin kansan tahtoa, menee jo perussuomalaisten linjoille. Kyllä kansa tietää, mutta tietääkö kukaan, saako loikkari Matti Putkonen seuraajan?
Ulkonaisesti hienosti, mutta...
Kiviniemi on epäilemättä vienyt kesän lämmittelykierrokset läpi tyylikkäästi, kruununa taitavasti ajoitettu kyläily sujuvaa saksaa puhuen Angela Merkelin luona.
Mutta substanssipuolella on vastaavasti ammottava vajaus. Eikä edelleenkään tiedetä, mitä vaaliraha-asiassa putkahtaa esiin luurankokaapista tai lautakasan alta.
Hallitus surffaa edelleen henkisesti kolmikannan siivellä tupoajassa, kun jalkapallon MM-kisojen ja prinsessahäiden puristuksessa ei ollut aikaa päivittää hallitusohjelmaa. Ja vuoden 1856 teollisuuskomitean linjaamaa raskaan vientiteollisuuden uraa jatketaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kohti seuraavaa romahdusta.
Siihen tarvitaan ydinvoimaloita, joita Mauri Pekkarinen ajoi kuin olisi ollut transsitilassa, mikä on aina paha merkki. Kokoomusmeppi Sirpa Pietikäinen sanoi Ylen Ykkösaamussa, että tällä päätöksellä Suomen energiapolitiikkaa saatettiin neuvostoaikaan.
Kiviniemi olisi vielä ehtinyt pääministerinä pysäyttää hallituksen esityksen, jos olisi ollut kanttia. Ainoa uusi avaus tähän mennessä onkin ajatus Suomesta rauhanvälityksen suurvaltana.
Voidaan kyllä perustellusti kysyä, onko se tällä hetkellä todella meidän ykkösasiamme. Mutta ihmetyttää, että Kiviniemi kertoi esitelleensä asian Haloselle mutta ei maininnut mitään tämän kylmäkiskoisesta suhtautumisesta.
Neljän vuoden takainen hallitusohjelma on vanhentuneenakin kuitenkin suhteellisen tuore verrattuna oppositiopuolue SDP:n ohjelmaan, kun se on edelleen ankkuroitunut vuodelta 1891 peräisin olevaan Erfurtin ohjelmaan. Sen innostamanahan puolueen naisjärjestökin perustettiin.
Puolueen asiallisesti ainoa meppi Liisa Jaakonsaari jopa esitti Ylen Ykkösen tuoreessa syntymäpäiväohjelmassa, että työsuojeluhallitus, joka oli perustettu tarkoin Erfurtin ohjelman mukaisesti edistämään vallan saamista työväenluokan käsiin, olisi perustettava uudelleen.
Jäi vai odottamaan, että hän olisi vaatinut samalla myös Neuvostoliiton nostamista takaisin jaloilleen. Sitä ei kuitenkaan kuultu.
Kovin näyttävästi noteerattiin Kiviniemen ennätys, kun hänestä tuli Suomen pitkäaikaisin naispääministeri. Vähemmälle huomiolle on jäänyt toinen ennätys: kukaan aiempi pääministeri ei varmuudella ole saanut muutaman alkukuukauden aikana presidentiltä sellaista moiteryöppyä, jonka Kiviniemen niskaan on heittänyt Tarja Halonen, tämä maailman kahdeksanneksi paras naisjohtaja. Ja naisethan pitävät aina tunnetusti yhtä.
Tosin joutuu kysymään, mikä on maailman naisjohtajien taso, kun Halosen sijoitus rankinglistalla on noin korkea, ja aikoinaan hän Johtamistaidon Opiston JTO.n presidenttiehdokkaiden johtamistestissä jäi miesehdokkaiden jälkeen selvästi jumboksi.
Lisätietoja:
Kauko Parkkinen
Oikeust.kand, valtiot.maist, tietokirjailija
Kauko-Kustannus -nimisen toiminimen omistaja
Puh. 09 823 7795
Sähkäposti: Email
|
|
|
