 |
Helsingin Sanomat oikeuteen
15.12.2011
Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanäytös
02.12.2011
Suomalaisen johtamisen Kiina-ilmiö
16.03.2011
Murtuuko Hesarin "stalinistimafia"?
08.01.2011
Hesarin toimituskulttuuri ei kestä päivänvaloa
19.10.2010
Saarikoski-oikeudenkäynti
19.10.2010
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Lähes tukkanuottasille johtanutta kiistaa presidentin valtaoikeuksista ja osallistumisesta Eurooppa-neuvoston kokouksiin ei voi ymmärtää sopeuttamatta sitä historialliseen taustaansa.
Lipponen oli aivan oikeassa muistuttaessaan taannoin, että tasavaltamme hallitusmuotoon haluttiin kuninkaan korvikkeeksi vahvoilla valtaoikeuksilla varustettu presidentti turvaksi sen varalle, ettei mahdollinen vasemmistoenemmistö eduskunnassa veisi maata turmiolan tielle.
Erityisen suuri tämä vaara oli ulkopolitiikassa. Olihan Suomi juuri vapautunut Neuvostoliiton vallasta, ja porvariston mielestä ainakaan suuri osa vasemmistosta ei olisi halunnut sitä ja olisi heti vallan eduskunnassa saadessaan valmis liittymään siihen takaisin. Siihenhän Leninkin uskoi. Siksi hallitusmuotoon otettiin erityisen vahva turvalukitus ulkopolitiikkaan yksioikoisella säännöksellä, jonka mukaan maan suhteista ulkovaltoihin määräsi presidentti.
Tämä ei estänyt sitä, että ennen muuta Kyösti Kallio oli presidenttinä melko lailla sivussa, kun Ryti ja Tanner johtivat ulkopolitiikkaa talvisodan aikoihin.
Silläkään ei nyt demarien ja yllättävää kyllä myöskään kristillisdemokraattien mielestä ole merkitystä, että presidentillä ei ole omaa valmistelukoneistoa. Kuitenkin Paasikivi noituu päiväkirjoissaan juuri sitä, että ei ole muuta varustusta kuin kaksi adjutanttia ja Porilaisten marssi, ja osin samoista syistä Kekkonenkin manasi paska virkaa, ennen kuin paskaduuneista oli kuultukaan.
Vasta Ahtisaari lisäsi esikuntaa, varmaan sen takia, että tunsi olonsa epävarmaksi rajallisen asiantuntemuksensa vuoksi.Samaan aikaan hän matkailusta innostuneena omavaltaisella pöytäkirjauksellaan laajensi osallistumistaan EU-huippujen kokouksiin.
Tämä vinoutunut käytäntö on nyt pohjalaisittain Lissabonin sopimuksen livulla saatettu vastaamaan perustuslain alkuperäistä tarkoitusta. Uutta tilaisuutta ei ehkä myöhemmin olisi tullut.
Voi kyllä jälleen kerran ihmetellä myös EU:n sekoilua. Kun kerran Lissabonin sopimuksen mukaan kyseessä on EU:n pysyvä toimielin, kuuluisi tällaiseen elimeen normaalijärjen mukaan nimetä myös pysyvät jäsenet kuten vaikkapa Kansainvälisessä olympiakomiteassa. Puheenjohtaja sitten lähettäisi näille kokouskutsut ilman, että sitä tarvitsee joka kerran erikseen pohtia. Ehkä tämä olisi EU:lle liian yksinkertaista.
Jos joku uskoo, että kiista on nyt ohi, hän ei tunne Halosta ja hänen taustaansa ay-juristina. Jo edesmennyt Paavo Haavikko kirjoitti Halosen valinnasta hurmautuneena sen kunniaksi julkaisemassaan kirjassa, että hänestä kehittyi Kallion kurjuuden keskellä ”nainen, joka kaivautuu kuin pesivä lintu hiekkaiseen nummeen” (Punakoneen alasajo, s. 56).
Oman kokemukseni mukaan taas yksikään ay-juristi ei luovu sovinnolla murusenkaan vertaa omasta ja järjestönsä asemasta. Hän nimeää sen oitis saavutetuksi eduksi ja puolustaa sitä kynsin hampain käyttäen kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot. Ikioma lain tulkinta on niistä vain yksi, jonka olemme havainneet Halosenkin hallitsevan hyvin.
Jäämme siis jännityksellä odottamaan seuraavaa näytöstä. Sen toki jokainen ymmärtää, että on aina kiva käydä tapailemassa vanhoja tuttujaan, kuten Kimmo Sasi sanoi, kun ei muitakaan kiireitä ole. Myös se kuuluu ay-väen lempiharrastuksiin, mutta siihen ilmenee varmasti myös muita tilaisuuksia.
Tosin siinä on se vaara, että ajautuu lopullisesti irti asioista sivuraiteelle, kuten Haloselle on lyhyen ajan sisällä tapahtunut jo toistamiseen.
Kauko Parkkinen
Oikeust.kand, valtiot.maist, tietokirjailija
Kauko-Kustannus -nimisen toiminimen omistaja
Puh. 09 823 7795
Sähköposti: Email
|
|
|
