 |
Helsingin Sanomat oikeuteen
15.12.2011
Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanäytös
02.12.2011
Suomalaisen johtamisen Kiina-ilmiö
16.03.2011
Murtuuko Hesarin "stalinistimafia"?
08.01.2011
Hesarin toimituskulttuuri ei kestä päivänvaloa
19.10.2010
Saarikoski-oikeudenkäynti
19.10.2010
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
”Sä minulta järjen veit ja minusta orjan teit”, vaikeroi Olavi Virta aikoinaan kiihkeän ihastumisen, ehkä suorastaan tulisen rakastumisen seurauksia.
Samaa virttä veisasi STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää 07.10.2009 niin Ylen aamu-tv:ssä kuin Ylen Ykkösessäkin. ”Ei ole sääntöjä eikä käsikirjoitusta tässä uudessa tilanteessa”, hän vaikeroi, kun pitkäaikainen ja ajoin kiihkeä tuposuhde oli päättynyt.
Kun on jäänyt koukkuun tällaiseen suhteeseen, vieroitusoireet sen päätyttyä voivat olla ikävät, eikä vapaus oikein maistu. Erich Fromm kirjoitti jopa kirjan Pako vapaudesta.
Vaikea tuota on kuitenkin käsittää sellaisen, joka osasi jo 1960-luvulla tehdä työehtosopimuksia, ennen kuin tuposta oli kuultukaan. Säännöt olivat silloin jopa paljon selkeämmät kuin sen jälkeen, kun alettiin pelata tupoteatteria. Työehtosopimusten tekoa koskevat säännöt eivät ole sen jälkeen mitenkään merkittävästi muuttuneet, lakikin on asiallisesti sama.
Erityisen ihmeelliseltä tämä virsi kuulostaa Mäenpäältä, jonka harvinaisen järkevästä puheenvuorosta Suomen Kuvalehdessä 44/06 tulee marraskuussa kuluneeksi kolme vuotta. Siinä hän totesi, että ay-liike oli ”jäänyt pahasti ajastaan jälkeen, ja sitä vaivaa lisäksi vaarallinen perspektiiviharha”, joka yhdessä muun Euroopan ay-politiikan kanssa ”vie sekä ay-liikkeen että eurooppalaisen kehityksen tuhoon”.
Edes haastettunakaan Mäenpää ei kuitenkaan suostunut esittämään omaa vaihtoehtoaan, eikä ole muutenkaan esittänyt yhtään uutta näkemystä. Ja nyt hän näyttää leimautuneen koko ay-liikkeen pahimmin menneisyyteen ankkuroituneeksi jääräksi.
Teknologiateollisuuden merkittävä ja uusia uria aukova sopimus näyttää pyyhkivän ”yli hilseen” niin Mäenpäällä kuin monilla hänen kollegoillaankin. Se kaipaa nyt vain jatkoa, niin että saman liiton toimesta jo 1970-luvun alussa luotu HK-ohjelma muuttuu jokapäiväiseksi todellisuudeksi ja aikaansaadaan uusi johtamiskulttuuri, joka tekee lopun siitä epäluottamuksen uusintamisesta, josta tutkija ja Metallityöväen Liiton entinen toimitsija Kimmo Kevätsalo on väitöskirjassaan puhunut.
Näin saadaan samalla vahvin mahdollinen potku sille talouden kestävälle nousulle, jota Mäenpääkin haikaili. Ellei siihen ole edellytyksiä, on tehtävä johtopäätökset. Tupon loistokausi oli samalla suomettumisen kukoistusaikaa, missä Mäenpää ja valtaosa ay-pampuista tuntuvat edelleen henkisesti roikkuvan. Heihin soveltuu siis sellaisenaan Ahtisaaren neuvo saman ajan poliitikoille: "Olisi jo aika siirtyä eläkkeelle". Tuskin on syytä kantaa huolta siitä, että se samalla tulee vähän alentaneeksi keskimääräistä eläköitymisikää.
Ja arvokasta seuraa tulee mediasta ja poliitikoista, jotka liittyivät Mäenpään fan clubiin jo tämän taannoisen tupo-ufoilun jälkeen. Niin monen on vaikea uskoa, että maailma on muuttunut ja leppoisat tupopäivät ovat lopullisesti ohi. Oli niin turvallista purjehtia sopimussatamaan tupon mukavuuslipun alla. Autuaita ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe, ja tosiautuaita ne, jotka näkevät mutta eivät kuitenkaan usko.
Kesäkolumni/Openfinland.net 02.06.2009
Julkaistu Turun Kauppahuone –lehdessä lokakuussa 09
Ahtisaaren lista?
Martti Ahtisaaren Nobel-palkinnon yhteydessä häntä haastateltiin monissa medioissa, mutta suomalaisen tavan mukaan ei juuri kuunneltu, mitä hän sanoi.
Ohi meni Ahtisaaren Hannu Lehtisen tv-haastattelussa kertoma, että häntä eivät kiinnosta instituutiot vaan yksilöt, heidän tekemisensä ja myös vastuunsa. Nobel-puheessaan hän taas korosti yksityisen sektorin merkitystä ja ryhtyi myöhemmin myös yrittäjäjärjestön mainosmieheksi.
Erityisen visusti vaiettiin hänen vinkistään Seuran haastattelussa: "Suomettumisen ajan poliitikot saisivat jo siirtyä eläkkeelle".
Saattaisi ehkä johtua siitäkin, että niin moni tiesi istuvansa lasitalossa miettien, ketä oikein jäisi jäljelle. Lähtemään joutuisi moni muukin kuin Paavo Väyrynen, jonka Ahtisaari jo virkakautenaan pani ulkopoliittiseen virkakieltoon.
Tarja Halonen olisi ilman muuta lähtijöiden joukossa, ei yksin DDR-harrastustensa takia, sillä suomettumisessa ei ole kysymys yksinomaan kritiikittömästä suhtautumisesta Neuvostoliittoon, vaan tietynlaisesta oireyhtymästä, jota voisi nimittää muumimaa-syndroomaksi.
Se käsittää tietyn tavan hoitaa asioita konsensuksen käsijarru, konsensuuri, päällä. Eikä se ole yksinomaan ikäkysymys. Eino Leino on edelleen ajankohtainen: "Meill´ ukkoina jo syntyy sylilapset".
Sen tunnusmerkistöön kuuluu usko neuvostomallisiin ylätason ratkaisuihin julkisuutta kaihtaen. Siihen sisältyy ylenkatse ihmisten omaan ymmärrykseen, mistä syystä asioista ei voi heille avoimesti kertoa, ei varsinkaan keskeneräisistä. Sen symbolituote olivat tuporatkaisut, ja lumedemokratia kuvaa sitä sanana hyvin sattuvasti.
Juuri Halonen on Ahtisaaren näkemyksille vastakkainen ikoni, kaikkien muumimammojen äiti, jonka henki elää, vaikka Kristian Smeds itsekin kertoi Suomen Kuvalehdessä ampuneensa sen alas Kansallisteatterin näyttämöllä.
Sen arvovaltaisin dokumentaatio on globalisaatioraportti, jonka Halonen ja hänen ghanalainen kollegansa Mkapa YK-komission puheenjohtajina kirjoittivat maailmanjäjärjestön hyllylle homehtumaan.
Tässä raportissa luotetaan ensisijaisesti edunvalvontaorganisaatioihin eli niihin instituutioihin, jotka Sitran Muutoksen Suomi –raportin mukaan ovat jääneet ajastaan jälkeen ja vieraantuneet ihmisten arkipäivästä.
Ahtisaaren näkemys näyttäisi olevan sama, ja niinpä hän esittikin kantansa jo Nobel-juhlassa, johon hänelle ei kertomansa mukaan tullut mieleenkään kutsua Halosta. Siinä olisi mennyt juhlatunnelma pilalle.
Halonen vahvisti asemansa listalla Ylen Ykkösaamun haastattelussa helluntaiaattona. Hän muisteli kaiholla Neuvostoliittoa, ”jossa oli hyviäkin puolia”, mutta tukeutui kahden johtajan mallissa Venäjän johtokaksikkoon sekä pani yhden johtajan demokratioissa demokratian sitaatteihin. Siinä menivät sitaatteihin mm. Ruotsin, Englannin ja Saksan demokratiat.
Sen sijaan hän ei muistanut Neuvostoliiton johtokaksikkoja Hrushtsev-Bulganin ja Brezhnev-Kosygin eikä niiden lopputulosta.
Leppoisasti heppoisia
Lisää nimiä listalle saadaan Taneli Heikan ja Katja Boxbergin kirjasta, josta tuo lumedemokratiakin on peräisin. Erityisesti Liikasella ja kaikilla muillakin, joilta kirjoittajat edellyttävät anteeksipyyntöä, olisi Ahtisaaren mukaan aika siirtyä sivuun jatkokaudesta haaveilun asemesta.
Liikaselle innokkaimmat hännystelijät kuitenkin sovittelevat jopa varapääjohtajan viittaa Euroopan keskuspankissa. Suomen talous alkaakin olla jo romuttumassa, joten Liikasella olisi vanhan perinteensä mukaisesti taas aika vaihtaa maisemia.
Hyviä lähteitä listan nimiluetteloon ovat Jukka Seppisen kirjat, erityisesti KGB-kirja, samoin kuin Alpo Rusin ja Juhani Suomen kirjat. Hyvän vinkin saa myös siitä, että nämä kirjat on asiallisesti vaiettu kuoliaiksi ja niiden sisältämät nimet pimitetty. Muistot ”veneen keikuttelijoista” ja Näin naapurissa –ohjelmista ovat vielä elävää todellisuutta.
Tämä kertoo suursiivousta tarvittavan myös medioittemme johdossa. Siitä saatiin hyvin paljastava kuva, kun pääkirjoitusnikkarit haltioituivat kuorossa ylistämään STTK:n puheenjohtajan Mikko Mäenpään ”sankarillista” ufoilua jonkinmuotoisen tupon aikaasaamiseksi. Jotkut tuntuivat suorastaan toivovan, että asiat menisivät kokonaan umpisolmuun, että harkintakykynsä säilyttäneet työnantajat saisivat, mitä ovat tilanneet.
Tämä osoitti todeksi USA:n New Deal –presidentin Franklin D. Rooseveltin sanat, että uuden omaksumista vaikeampaa on vain vanhasta luopuminen. Paine takaisin muumimaahan on ollut hirveä sekä median että poliitikkojen taholta.
Myös suurten hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat leimautuneet vahvasti muumipapoiksi, onhan hallitusohjelmassakin edelleen tiukka kolmikantainen tupoviritys, eikä päivityksestä ole ollut puhettakaan. Niinpä erityisen hehkuvan kannustuspuheen Mäenpäälle esittikin Jyrki Katainen. Hyviä listanimiä löytyy myös eurovaaliehdokkaista.
Moni muukin listalainen kuin Lipponen on jo ehtinyt eläkkeelle, mutta ei heistä silti eroon päästä, kun media juhlistaa heidän eläkepäiviään kolumnistin vakanssilla. Heidän kolumniensa otsikoista tietää jo melkoisella varmuudella myös sisällön. Yhtä varmaa on, että nämä jorinat kummittelevat sitten päiväkausia muiden lehtien sitaatti- ja pääkirjoituspalstoilla.
Suomettumiskauden perusikonille Lauri Ihalaiselle levitettiin jo valmiiksi punainen matto valtakunnansovittelijan virkaan. Olihan hän pannut edes vaatimatonta muutosta yrittäneen Esko Ahon hallituksen kolmeen kertaan polvilleen yleislakkouhalla. Häneen näytti kuitenkin tarttuneen jostakin sikainfluenssaa harvinaisempi ilmiö, itsekritiikki.
Sovittelijalle ei enää riitä kokemus menneisyydestä, vaan hänen on osaltaan ohjattava kehitystä kohti aikaa, jolloin virka käy tarpeettomaksi. Paljon kertoo muumimaa Suomesta se, että hakuprosessin panemista uusiksi edes harkitaan, kun ensimmäisellä yrityksellä ei löytynyt SAK:n mielen mukaista ehdokasta. Eikä kukaan ihmettele.
Leppoistaminen on nyt in. On puhuttava leppoisasti heppoisia. Heppoistamisen tekniikat olisikin varmasti kirjan arvoinen. Pitkälle päästään jo sillä, että käytetään vanhoja ja tuttuja suomettumisen ajan kirjoittajia. Näin toimittajien ja poliitikkojenkin työ on leppoisampaa, kun ei tarvitse rasittaa aivojaan uusien ajatusten pohdiskelulla. Ja suomettumisen kulta-ajan instituutioiden edustajilta saadaan aina luotettavia lausuntoja, joiden aika oli parasta ennen.
Kauko Parkkinen
Oikeust.kand, valtiot.maist, tietokirjailija
Kauko-Kustannus-nimisen toiminimen omistajana
Lummepolku 2 D
01300 VANTAA
Puh. 09 823 7795
Sähköposti: Email
|
|
|
