 |
Helsingin Sanomat oikeuteen
15.12.2011
Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanäytös
02.12.2011
Suomalaisen johtamisen Kiina-ilmiö
16.03.2011
Murtuuko Hesarin "stalinistimafia"?
08.01.2011
Hesarin toimituskulttuuri ei kestä päivänvaloa
19.10.2010
Saarikoski-oikeudenkäynti
19.10.2010
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
”Vaietuinkin asia nousee esiin,
mutta silloin, kun se itse tahtoo".
Nobel-kirjailija Mukkulassa
”Mutta oikeus ja totuus kieppaisee itsellensä
lopulta väkistenkin voiton monen konstin päästä".
Juhani Seitsemässä veljeksessä
Hetken aikaa näytti siltä, että demarien Sirkka-Liisa Kähärä ja kokoomuksen Paula Lehmuskallio olivat ainoat miehet Vantaan valtuustossa, jotka uskalsivat julkisuudessa puolustaa vantaalaisia ja kertoa totuuden Helsinki-Vantaa -asian päätöksentekotavasta (HS 03.04.09).
Tuo hetki meni kuitenkin nopeasti ohi. Kun poliisi aikansa vitkuteltuaan vihdoin suostui kuulemaan heitä, heidät olikin jo pantu riviin, eikä mistään lahjonnasta ollut puhettakaan. Ihan tavanomaista poliittista painostusta kaikki vain olikin.
He olivat siis ihan tavanomaisia poliitikkoja: puhutaan löysiä, ja nekin unohtuvat, kun joudutaan vastaamaan puheista. Lahjonnalla ja poliittisella painostuksella on melkoinen ero.
Lehmuskallio sanoi valtuustossa asiaa käsiteltäessä olleensa niin kauan mukana politiikassa, että hän haistaa heti, jos asiassa on mätää. Ja nyt sitä hänen mukaansa oli. Kummasti se vain oli puhdistunut parissa kuukaudessa.
Mutta Siperia on opettanut, että huonolla muistilla ei pärjää loputtomiin. Pari mottositaattia kertovat muutakin kuin sen, että A. Kivi olisi ansainnut Nobel-palkinnon, jos niitä olisi siihen aikaan jaeltu.
Näin se menee
Kun huolellisesti varjeltu salailusysteemi alkaa rakoilla, se käynnistää prosessin, joka etenee tietyin lainalaisuuksin pienistä puroista suureksi koskeksi, joka vie lopulta vastaanpyristelijän mukanaan.
Purot syntyvät pienistä päästöistä, jotka voi laukaista hetkellinen voiton huuma, kuten Otto Lehtipuun tunnustamaan kuuden vuoden salaisen valmistelun.
Tavallisempi käynnistäjä on kuitenkin äkillisesti iskevä paniikki, kuten Osmo Soininvaaran tunnustus Vantaan vihreiden ohjastamisesta tai Lehtiyhtymän toimitusjohtajan Jorma Hämäläisen parahdus, että kaikki lehdethän näistä Nova Groupin ja ”lähellä olevien” likaisista laskuista ovat nauttineet.
Paniikki näkyy jo molempien tekstien ulkoasustakin, mitä heijastelee myös vakuuttelu kaiken viattomuudesta.
Jossakin vaiheessa alkaa ihmetellä joku Lehtiyhtymään kuuluvan lehden päätoimittaja, joka ei ehkä edes tiedä, millaisista laskuista hän lain mukaan vastaa. Putkahtaa esiin kysymyksiä, ehkä myös johtopäätöksiä.
Poliittisilta kilpailijoilta on jo alkanut tulla sähköpostiviestejä - pyytämättä ja yllätyksenä - joiden jalo tarkoitus on kilpailijan kaatamisen ohella oman nahkan pelastaminen. Tahti kiihtyy vaalien lähestyessä.
Viimein MTV:kin muistaa, että sen tehtävänä onkin tiedon levittäminen, eikä sen pimittäminen, ja se selvittää Nova Groupin listan likaisista vaalilaskuista, jolloin alkaa joukkopako salaliitosta tunnuksin pelastakoon nahkansa ken taitaa. Joku toimittajakin saattaa hämärästi muistaa toimittajan ohjeet. Muutama Hämäläisen tarkoittama lehti saattaa purkaa Nova-laskunsa.
Viimeistään siinä vaiheessa ns. poliisihuumorikin saavuttaa rajansa, eikä se enää riitä kehittämään luovia selityksiä asiasta pidättymiselle, vaan poliisi joutuu tutkimaan yksittäisten edustajien maksettujen vaali-ilmoitusten taustakeskustelut ja välipuheet.
Silloin löytyy myös selitys Tapani Mäkisen ilmoittamien 6 000 euron ilmoituskulujen ja Vantaan Sanomien mittavan ilmoitusmäärän väliselle ristiriidalle. Ja lisää tietoa tulee erityistilintarkastuksesta, vaikka ei se aina suinkaan turhan tarkka olekaan.
Joku herkkähermoinen kertoo jo viimeistään tässä vaiheessa, miten Vantaa aiottiin pienenä Nova Cityn sivujuonteena uittaa osaksi Suur-Helsinkiä niin, että kaava- ja kiinteistöasiat voidaan kätevästi hoitaa samasta paikasta tarvitsematta trampata joka kylässä.
Lehmuskallion haistamaa mätää onkin jo näiden kieppausten jälkeen pursunnut niin paljon, että koko hanke kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Mutta aikaa ja rahaa näihin konsteihin on kulunut suunnaton määrä.
Mottolauseiden viisaus piilee siinä, että salakähmäiset kieppaukset osoittavat sellaista ihmisten ja heidän demokraattisten perusoikeuksiensa halveksuntaa, että se lyö väistämättä takaisin. Kun tietyt perusasiat unohtuvat, ne aina palautetaan ihmisten mieliin, usein aika kovakätisesti, mutta aika ja tapa on arvaamaton, nobody knows. Se on elämän laki. Ja talouden.
Positiivinen puoli asiassa on se, että siitä voi käynnistyä laajempikin politiikan puhdistuminen. Ja lumetettu journalismi voi länsimaistua irti DDR:läisestä muumimaasta.
Kauko Parkkinen
Oikeust.kand, valtiot.maist, tietokirjailija
Kauko-Kustannus-nimisen toiminimen omistajana
Lummepolku 2 D
01300 VANTAA
Puh. 09 823 7795
Sähköposti: Email
|
|
|
