 |
Helsingin Sanomat oikeuteen
15.12.2011
Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanäytös
02.12.2011
Suomalaisen johtamisen Kiina-ilmiö
16.03.2011
Murtuuko Hesarin "stalinistimafia"?
08.01.2011
Hesarin toimituskulttuuri ei kestä päivänvaloa
19.10.2010
Saarikoski-oikeudenkäynti
19.10.2010
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Muinaissuomeksi tuo nykyisestä mäkitermistä väännetty otsikko kai tarkoittaisi lähinnä saatanan tunaria. Joka tapauksessa se sopii hyvin kuvaamaan nykyisen pääministerimme touhuja niin yksityisyyden kuin julkisuudenkin sektorilla.
Kuka muistaa jonkin poliittisen toimen, joka olisi Matti Vanhaselta onnistunut? Tai vaalit, joissa ei olisi tullut takkiin?
Jotkut asiantuntijoina esiintyneetkin ovat tosin väittäneet hänen voittaneen vuoden takaiset eduskuntavaalit, joissa hänen puolueensa menetti neljä paikkaa. Silloin hän oli kuitenkin lucky looser, kun naissotkut olivat tuoneet hänelle suomalaisten mystisen poliittisen ajattelun ansiosta ylimääräisiä sympatia-ääniä, niin että kepu säilytti suurimman puolueen aseman.
Vanhasen ensimmäisen hallituksen taival päättyi röyhistelyn jälkeen surkeaan mahalaskuun yt-laissa. Nykyisen hallituksen aikana pääministerin taival on ollut yhtä tervanevaa.
Heti vaalien jälkeen Vanhanen otti tukevasti paikkansa menneisyyden miehenä haikailemalla jatkossa tupoa, kun sen aika jo oli ohi. Samaan menneisyyden muumimaahan kuului vaatimus, ettei keskeneräisistä asioista saa puhua (Arkisto: Pääministerin juhannuspommi).
Kohta EU nappasi suomalaisen sokerin suustamme, 141-tuki meni mönkään, ja puutulliasiassa tuli hukkareissu Moskovaan. Suomen katastrofin partaalle vienyt hämyoperaatio Tehyn työtaistelussa ja Kemijärven tapahtumien epätoivoinen selittely housut kintuissa yllätettynä jatkoivat samaa latua.
Kari Huoviala väitti Aamulehden lisäpöytäkirjassaan sokean Reetankin näkevän, että "Vanhanen on maakuntasarjan mies, joka on täysin eksyksissä kansainvälisissä ympyröissä".
Tilanne ei ole aivan noin hyvä. Tarkemmin katsoessaan Reetta näkee, että Vanhanen on pitäjätason mies, joka on eksyksissä missä tahansa ympyröissä, ikäänkuin unissakävelijä.
Niin hän oli myös naisseikkailuissaan. Käräjäoikeuden ratkaisu vain täydensi sarjaa. Vanhanen, joka heti pääministeriksi tultuaan julisti, ettei kepu enää haasta ketään, uskalsi sentään haastaa kirjan kustantajan rikosilmoituksella heti vaalien jälkeisenä päivänä, kun nostehyöty oli saaatu.
Ei kuitenkaan suoraan sitä naista, jonka vierellä hän oli elvistellyt julkisuudessa näyttääkseen, millaisen naisen oli pystynyt Ikean kassalta iskemään. Ja heittänyt sitten tekstiviestillä menemään kuin vanhan rukkasen, kun tämä alkoi ottaa leikin vakavasti.
Oikeudessa ei irronnut edes vastausta naisen tervehdykseen. Anteeksipyyntö sai kommentin: "Ei anteeksianto ole minun asiani." Kenen sitten?
Mitä marketeissa saa myydä?
Seurasivat halventavat haukut käräjäoikeudelle ja lonkalta uhmakas ilmoitus, että hovissa tavataan. Ei pienintäkään ajatusta sille, että hän oli pääministerin asemassaan saattanut naisen elämän pois raiteiltaan ja tuottanut aloittelevalle kirjankustantajalle raskaan piinan.
Ei häpeän häivääkään. Hoviin vain peräämään omaa omituista erivapauttaan elää kuin sonnivasikat pellossa. Pääministerin yksityisasioita kun ei saa myydä marketeissa. Mikä laki kieltää myymästä marketeissa kirjoja ja lehtiä?
Käräjäoikeudessa Vanhanen itki, että tapaus oli aiheuttanut hänelle halveksuntaa. Viimeistään käräjäoikeuden jälkeen se on kyllä ansaittuakin.
Jotenkin tuon sekoilun vielä ymmärtää. Sekoittaahan kaunis nainen miehen pään valtiovallan huipullakin, kuten olemme viimeksi Ranskasta nähneet. Mutta että harkintakyvyn puute jää pysyvästi päälle, se on jo vakavampi juttu. Pohjanmaalla alettaneen jo kysellä, ovatko nämä täysjauhoosen touhuja.
Naiset ovat sekoittaneet kepun johtomiesten pään aiemminkin. Johannes Virolainen hoiti kuitenkin naisasiansa tyylikkäästi. Eipä tosin ollut silloin tekstiviestejäkään.
Sitten Anneli Jäätteenmäki sekoitti kahden eläkeiän kynnyksellä olleen maakuntalehden päätoimittajan päät niin, että saivat houkuteltua kepuväen tämän poliittisen seikkailijattaren kelkkaan. Sattumapuheenjohtajana Vanhanen sitten jatkoi samaa alamäkeen vievää latua.
Kirjassani Punakoneen alasajo sanoin Vanhasesta, että "tänään en ostaisi siltä mieheltä käytettyä vessapaperirullaa". Nyt saattaisin ostaakin heittääkseni sillä pääministeriä.
Vanhanen vaikertaa, että käräjäoikeuden ratkaisun mukaan hänestä saadaan julkaista mitä tahansa tietoja, joita joku "pystyy keräämään". Mitä keräilemistä siinä tarvitaan, kun mies syöksyy melkein suoraan ensi treffeiltä naisen sänkyyn tieto- ja muine aarteineen.
Hämmästyttävän vaikeaa näyttää olevan muillekin tajuta, ettei kirjaoikeudenkäynnissä ollut kysymys siitä, että toimittajat tai jotkut muut ulkopuoliset olisivat tunkeutuneet makuuhuoneeseen "tirkistelemäään", vaan tiedot olivat julkista tietoa julkaistusta kirjasta ja julkisesta oikeudenkäynnistä. Se näytti olevan käsittämätöntä myös Hesarin päätoimittajalle tämän kolumnista päätellen.
Kun yli sata tekstiviestiä jäi jo alun alkaen pois aineistosta, voi ihmetellä, missä välissä Vanhanen ehti valtion asioita hoitaa. Ei ehtinyt, kuten edeltä käy ilmi.
Tosin hän jäi kirkkaasti hopealle jo hallituksen sisäisessä rankingissa, mutta eipä Kanerva ole pyhäkoulupoikaa leikkinytkään, kuten Vanhanen. On siinä Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä, kun Vanhanen vakuuttaa luottamustaan Kanervaan.
Lautamiehet syyllisiä?
Käräjäoikeudessa jäi selvittämättä, oliko pääministeri soitellut valtiollisia puheluja Kurosen kuullen, kuten oli kerrottu. Vanhanen tosin väitti, että kyse oli tekstiviesteistä. Olivatkohan kiireellisemmät asiat esteenä, ettei ollut aikaa kunnolliseen puhelinkeskusteluun? Entä mistä vuodekumppani tiesi, kuka oli viestien vastaanottaja?
Ulla Appelsin rinnasti Ilta-Sanomissa Kekkosen ja Vanhasen otsikolla "Miehiä ja valtiomiehiä". Turhan mairittelevaa Vanhaselle. Ei noin touhua mies, vaan murrosikäinen pojankloppi.
Kuten Tehy-operaatiossakin seurasi nyrkin heristelyä, kun härskiys ei mennytkään läpi. Muutkin kuin Vanhanen puhuivat lautamiehistä hyvin halventavasti. Ovatkohan lukeneet tai ymmärtäneet tuomion perustelut? Ne ovat hyvin kirjoitetut. Ainoa kyseenalainen kohta on näkemys, ettei Ruususta voida rangaista, koska hän on ollut vain aineiston tuottaja. Mutta ei päätös yksin sen varassa ole.
Olennainen ero hävinneeseen kantaan verrattuna on siinä, miten paljon poliitikko voi itse säädellä omien yksityisasioittensa julkituloa. Lautamiehet katsoivat, että kun on aiemmin paistatellut perheineen julkisuudessa, on kestettävä ikäväkin julkisuus.
Virkatuomari sen sijaan suojeli eliittiä katsoen, että tämä ei antanut oikeutta tuoda esiin asioita vastoin asianomaisen tahtoa. Tämä edustaa vanhaa venäläistä perinnettämme, aikansa elänyttä muumimaata. Vanhanen uskoo hovioikeuden virkatuomareiden olevan samaa maata.
Lautamiesten tehtävänä on edustaa tervettä kansalaisnäkökulmaa, joten tämä tapaus pikemminkin tukee heidän tarpeellisuuttaan.
Esko Aholle nousi ennen pitkää eteen kivimuuri, jonka havaitsemisessa häntä auttoi hänen kaverinsa Mauri Pekkarinen. Miten on, Pekkarinen, joko horisontissa häämöttää kivimuurin pätkää?
Vai onko niin, että kepu ajaa kohti syksyn kunnallisvaalitappiota urhoollisesti kestoluuserin johdolla?
Puoluesihteeri Jarmo Korhonen sanoi Hesarin haastattelussa heti tuomiosta tiedon saatuaan: "Se on nurmijärveläisen yksityishenkilön asia ja piste”.
Tämä nurmijärveläinen yksityishenkilö sattuu hoitamaan Suomen pääministerin virkaa ja kepun puheenjohtajan tehtävä. Ja kolme pistettä ...
Kauko Parkkinen
Oikeust. kand, valtiot. maist.
|
|
|
