 |
Helsingin Sanomat oikeuteen
15.12.2011
Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanäytös
02.12.2011
Suomalaisen johtamisen Kiina-ilmiö
16.03.2011
Murtuuko Hesarin "stalinistimafia"?
08.01.2011
Hesarin toimituskulttuuri ei kestä päivänvaloa
19.10.2010
Saarikoski-oikeudenkäynti
19.10.2010
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Pääministeri Matti Vanhanen sanoi kohta Tehyn työtaistelun jälkeen, että joukkoirtisanoutumisten realisoituessa olisi jo ensimmäisten tuntien aikana saatu uhreja, joten tilanteen pitkittyessä uhrien määrä olisi ilmeisesti noussut varsin huomattavaksi.
Oltiin siis hyvin lähellä äärimmäisten riskien laukeamista, suoranaista katastrofia, mikä kävi ilmi myös pääministerin viikkoa ennen irtisanoutumisten realisoitumista eduskunnan välikysymyskeskustelussa esittämästä lausumasta, jonka mukaan irtisanoutumisten toteutuessa yhteiskuntamme olisi "täysin voimaton".
Kuitenkaan asian ytimiin ja vastuukysymyksiin paneutuvaa jälkikeskustelua ei ole käyty asiallisesti ottaen lainkaan verrattuna vaikkapa Nokian vesivahinkoon, joka sittenkin oli paikallinen onnettomuus. Media ja poliitikotkin näyttävät suorastaan välttelevän sitä.
Näin mittava ja suurta osaa kansalaisia koskeva vaaratilanne vaatii näin ollen mielestäni viranomaisselvitystä, jossa vastuukysymykset selvitetään asianmukaisella tavalla. Nähdäkseni se kuuluu ensisijaisesti Oikeuskanslerin tehtäviin.
Poliittinen vastuu jää luonnollisesti Oikeuskanslerin toimivallan ulkopuolelle, joten on rajoituttava juridiseen vastuuseen.
Pyydän Oikeuskansleria tutkimaan erityisesti Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja pääministeri Matti Vanhasen toimet terveydenhoitohenkilöstön työtaistelutilanteessa vuoden 2007 syksyllä, olivatko ne lain mukaisia siten, että kansalaisten turvallisuutta ei aiheettomasti vaarannettu, vai olivatko ne omiaan myötävaikuttamaan siihen, että syntyi tilanne, jossa suuren uhrimäärän syntyminen oli hyvin lähellä:
1. Antoiko Kunnallinen työmarkkinalaitos kunnille sellaista tilanteen edellyttämää ohjausta, jota sen lain mukaan olisi tullut antaa ja joka olisi ollut omiaan minimoimaan tilanteen synnyttämää riskiä, vai voidaanko sen katsoa laiminlyöneen näitä tehtäviään;
2. Puuttuiko pääministeri Vanhanen valtiovallan edustajana sillä tavoin sopimattomasti ja yksipuolisesti työmarkkinaosapuolten vapaaseen neuvotteluoikeuteen, että se lisäsi mainittua riskiä, toisin sanoen "koplattiinko" asiassa henkilökohtainen ja puolueen etu työmarkkinaneuvotteluihin epäasiallisena pidettävällä tavalla.
Pyynnon perustelut
Joukkoirtisanoutumisella toteutetun Tehyn työtaistelun aikana peruspalveluministeri Paula Risikko sanoi, ettei ns. potilasturvallisuuslaista huolimatta pystytä takaamaan potilaiden turvallisuutta, mikäli irtisanoutumisset realisoituvat
Lain mukaan vastuu tilanteessa jakautuu eri viranomaisten kesken pääpiirteissään siten, että valtiovalta on perustuslain mukaan viime kädessä vastuussa kansalaisten terveydenhuollon yleisistä puitteista, kun taas sen käytännön järjestelyvastuu kuuluu eri lakien mukaan kunnille, jotka ovat voineet muodostaa kuntayhtymiä ja joita yhdistävänä organisaationa toimivat sairaanhoitopiirit.
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tehtävänä puolestaan on sitä koskevan erityislain mukaan toimia kuntien ja kuntayhtymien edustajana työmarkkina-asioissa sekä neuvotella ja sopia näiden puolesta kunnallisten viranhaltijoiden ja työntekijoiden palvelussuhteen ehdoista kunnallisessa virka- ja työehtosopimuslaissa säädetyssä järjestyksessä.
Valtiovallan tehtävänä on ensisijaisesti sellaisten olosuhteiden luominen, että kunnat voivat täyttää tehtävänsä asianmukaisesti, missä keskeinen tekijä on riittävien taloudellisten edellytysten luominen. Se tapahtuu budjettivallan kautta ja on näin ollen poliittisesti arvioitava seikka, johon oikeuskansleri ei voi lähtökohtaisesti puuttua.
1. Koska nyt oli kyseessä työtaistelutilanne, se asettaa vastuun tilanteen asianmukaisesta hoidota ensisijaisesti Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle. Sen tehtävät määrittelevän lain 1 § on sanonnaltaan kovin yleisluontoinen ja suorastaan "löysä", ja sen 3 momentin mukaan työmarkkinalaitos "voi antaa suosituksia yleisistä palvelussuhdetta koskevista asioista, kunnallisen palvelutuotannon tuloksellisuudesta ja työelämän laadusta".
Lain 8 §:n 2 momentin mukaan työmarkkinalaitoksen luottamushenkilöt toimivat virkavastuun alaisina.
Voidaan pitää selvänä, ettei tällaisessa kriisitilanteessa, joka liittyy työmarkkinalaitoksen keskeisimpään tehtävään, voi lain löysästä sanamuodosta huolimatta olla kysymys vapaaharkintaisesta hallintotoimesta, vaan työmarkkinalaitoksen tulee tehokkaasti ohjeistaa kuntia ja sairaanhoitopiirejä kaikin käytettävissä olevin keinoin turvaamaan kuntalaisten terveyttä ja turvallisuutta. Siihen kuuluu myös luotettavan tiedon välittäminen suoritetuista toimista kansalaisille.
Ensisijaisesti tämä tarkoittaa työnantajan työnjohto-oikeuden täysimittaista käyttöä tavoitteen saavuttamiseksi, mikä olisi edellyttänyt ennakoivaa ja valmistelevaa ohjeistusta sekä täsmentämistä välittömästi sen jälkeen, kun työtaisteluun osallistuvien nimet oli saatu selville.
Tähän oli jopa tavanomaiseen lakkotilanteeseen verrattuna poikkeuksellisen hyvät edellytykset, koska työtaistelukeinoksi valitussa joukkoirtisanoutumisessa tiedettiin täsmälleen työtaistelun laajuus ja siihen osallistuvat henkilöt, kun sen sijaan lakkotilanteessa ei etukäteen tiedetä, kuinka moni työntekijä käytännössä osallistuu työtaisteluun, vaikka lakkorajat onkin lain mukaisesti ilmoitettu vastapuolelle ja valtakunnansovittelijalle. Nyt aikaa oli myös enemmän kuin työriitalain mukainen kaksi viikkoa lakkotilanteessa.
Ennakko-ohjeistukseen tulisi kuulua myös pyrkimys sopia "lattitasolla" siitä, että jotkut tehtävät tai toimihenkilöt jäisivät irtisanoutumisen ulkopuolelle, vaikka siitä ei järjestötasolla pystyttykään sopimaan. Ei sitä Tehy toisaalta tiettävästi ollut myöskään kieltänyt.
Kansalaisten turvallisuuden kannalta on tärkeää, että he myös tietävät, mikä tilanne oli tässä suhteessa ja mitä kuntatyönantaja oli asiassa tehnyt. Turvattomuuden tunne näkyi selvästi mm. monien synnytystä odottavien puheista julkisuudessa.
Näiden tehtävien tunnollinen hoitaminen ja selonteko niistä olisi ollut myös välttämätön edellytys sille, että ns. potilasturvallisuuslaki - sekä henkilöstöä että täysin ulkopuolisten kansalaisten kansalaisvapauksia syvästi loukkaava pakkolaki - voitiin äärimmäiskeinona säätää.
Nyt ei kuitenkaan tästä puolesta kuultu julkisuudessa käytännössä juuri mitään, eikä lain valmisteluasiakirjoista päätellen siitä ole esitetty asiallista selvitystä edes lain valmisteluvaiheessa.
Työmarkkinalaitoksen ohella tietty rooli asiassa on myös sosiaali- ja terveysministeriöllä ja lääninhallituksilla, mutta niiden osalta lainsäädäntö kyseistä tilannetta ajatellen on siinä määrin hajanainen, että se tuskin mahdollistaa riittävää pohjaa oikeudellisen vastuun realisoitumiselle.
2. Sekä pääministeri Vanhanen että valtiovarainministeri Jyrki Katainen toistivat julkisuudessa useaan kertaan, että valtiovalta ei voi puuttua konkreettisesti neuvotteluihin, koska se on osapuolten tehtävä. Tämä vastaa edellä selostettua lain säännöstä.
Näin ollen valtiovallan tulisi itse neuvottelutilanteessa olla osapuoliin nähden puolueeton, kun nämä lain ja neuvotteluvapauden puitteissa pyrkivät sopimukseen.
Monet julkisuudessa olleet tiedot viittaavat kuitenkin siihen, että näin ei todellisuudessa toimittu, vaan valtiovalta puuttui ainakin pääministerin kautta neuvotteluihin tavalla, joka oli omiaan olennaisesti lisäämään kansalaisten turvallisuusriskiä toisaalta heikentämällä motiivia ennakkovalmisteluihin ja toisaalta edesauttamalla tilanteen kärjistymistä ja päätymistä kovimpaan mahdolliseen työtaistelukeinoon, koska syntyneessä tilanteessa tavanomainen lakko olisi ollut vaikutukseton.
Taustatietona viittaan liitteenä olevaan vihkoseen Jäähyväiset muumimaalle, josta käyvät ilmi tätä olettamusta tukevat seikat:
- yleinen työmarkkinakokemus. Mikään kilpaileva ammattiliitto ei tee työtaistelu-uhan alla sopimusta kilpailevan liiton "nenän edestä" ilman tiettyä tarkoitusta ja takeita siitä, että se ei jää myöhemmin sopimuksen tekevän kilpailijan "jyräämäksi" paremmilla korotuksilla;
- Helsingin Sanomien kertoma tieto, että pääministeri oli luvannut Superin puheenjohtajalle, puoluetoverilleen Juhani Palomäelle, että Tehylle ei anneta rahaa enempää kuin Superille. Kyseisen tiedon ilmestymispäivä on jäänyt merkitsemättä muistiin, mutta sen voinee tarvittaessa helposti saada selville lehden toimituksesta, kun kyseessä ei ole lähdesuojaan puuttuminen;
- puheenjohtaja Palomäen palkitseminen kunniamerkillä välittömästi työtaistelun jälkeen:
- Tehyn edunvalvontajohtajan Minna Helteen kertoma Helsingin Sanomissa 16.12.07, että Superin yhteisistä pelisäännöistä piittaamatta tapahtunut sopiminen vaikutti siihen, että Tehy otti käyttöön kovimman mahdollisen työtaistelukeinon.
Kunnallinen työmarkkinalaitos, jonka täytyi tietää pääministerin ja Superin puheenjohtajan välipuheesta ainakin puoluekanavia pitkin, ei ilmeisesti vakavasti uskonut siihen, että Tehy voisi syntyneessä tilanteessa ryhtyä työtaisteluun, eikä näin ollen myöskään vakavalla tavalla paneutunut valmisteleviin toimiin, mikä virhearvio olisi irtisanoutumisten realisoituessa ollut kohtalokas. Tähän saataneen selvyyttä työmarkkinalaitoksen kunnille/sairaanhoitopiireille lähettämistä tiedotteista.
On luonnollisesti mahdollista, että valmistautumistoimia on suoritettu enemmän kuin julkisuudesta on voitu päätellä, mutta koska kyseessä on virkavastuulla tapahtuva julkinen toiminta, jolla on kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta ensiarvoinen merkitys, tämä olisi tullut kertoa tarkoin myös kansalaisille.
Esimerkkinä todettakoon, että yksityisen sektorin yrityksillä on vakiovarusteenaan työnantajaliiton työstämät työtaisteluohjeet, mutta nyt ei saatu mitään tietoa siitä, oliko kuntatyönantajilla sellaisia.
Nyt syntyi julkisuudesta kuva, että ne varsin sattumanvaraiset toimet, joihin sairaaloissa oli ryhdytty, olivat pitkälti niiden oma-aloitteisuuden varassa. Ilman asianmukaista ohjausta niiltä ei ehkä kovin paljoa enempää voitu edellyttääkään.
Edellä esitetyillä perusteilla pyydän Oikeuskansleria selvittämään ennen muuta Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja pääministerin toiminnan asian- ja lainmukaisuuden kyseisessä työtaistelutilanteessa. Mikäli Oikeuskansleri katsoo, että asian monitahoisuus vaatii myös laajempaa selvitystä, sen käynnistäminen jää luonnollisesti Oikeuskanslerin harkinnan varaan.
Liitteellä ei sinänsä ole erityistä oikeudellista merkitystä, mutta se saattaa auttaa hahmottamaan tilannetta ja sen hoitoa sellaisena, jolta se lukuisia vastaavia tilanteita kokeneen silmin tarkkailtuna näytti.
Vantaalla 10.3.2008
Kauko Parkkinen
Oikeust. kand, valtiot. maist.
Lummepolku 2 D
01300 VANTAA
Puh. (09) 823 7795
J.K.
Selvityspyyntö liitteineen lähetetään myös paperimuodossa.
|
|
|
