 |
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
olette palailleet työpaikallenne kinkuilla vahvistettuina (paitsi vihreät) täydentämään yt-lain nimellä yrittäjyyttä ja yritystoimintaa vastaan suunnattua tihutyötä.
Onneksi yrittäjillä on nykyisin ystäviä. Heistä saa mukavasti höystettä juhla- ja vaalipuheisiin sekä täytettä puolue- ja vaaliohjelmiin. Ja heidät uhraamalla voi kätevästi turvata hallitus- ja kolmikantayhteistyön jatkumisen, koska heidän osuutensa kaikista äänistä ja jäsenmaksuista on niin vähäinen.
Yritysvihamielisyys hulvahtaa vastaan lain lukuisista pakko- ja uhkapykälistä. On lähes järkyttävää, että näin uskotaan edelleen saatavan suotuisaa maaperää yhteistyölle. Ja samaan aikaan hoetaan mantraa huippuosaajista, jotka siis ovat yhteistyössä täysiä tumpeloita.
Yrittäjä tulopolitiikan hukkaputkessa
He ovat ilmeisesti vieläkin surkeampia kuin neljännesvuosisata sitten, kun maahan runnottiin ns. työsuhdeturvalakia, joka sudeksi todettuna kohta yhdistettiin työsopimuslakiin. Mutta korvaukset suurenivat entisestään.
Kirjoitin tuosta typeryydestä 1983 kirjan Yrittäjä tulopolitiikan hukkaputkessa. Kiersimme mm. eduskuntaan pyrkineen Iiro Viinasen kanssa pitkin Hämettä todistamassa lain turmiollisuutta, että se nostaa työllistämiskynnystä sekä lisää työttömyyttä ja pätkätöitä, mitä nimitystä ei tosin tuolloin tunnettu.
Kaikki kaikui kuuroille korville. SAK:n johdolla koko ay-liike ja punakonevetoinen kolmikanta - työnantaja-akseli STK/LTK mukaan luettuna - julisti, että se oli populismia ja aiheetonta pelottelua. Ns. porvaripuolueet painoivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nappia lain puolesta.
Kohta lain voimaan tultua juristi ja nuori kokoomuslainen kansanedustaja Ben Zyskowicz soitti minulle kysyen neuvoa kotiapulaisen irtisanomiseksi. Hän sanoi suoraan, että vaikka olikin ollut lakia säätämässä ja äänestänyt sen puolesta, ei hän siitä mitään ymmärtänyt.
Tämän ja muun huolettoman menon seuraamukset Viinanen sitten sai syliinsä valtiovarainministerinä kymmenkunta vuotta myöhemmin ja tuskaili Mauno Saaren kirjan mukaan toistuvasti muistiinpanoissaan, kun tosiasiat eivät mene perille omissakaan joukoissa.
Yritystoiminnan paetessa maasta kiihtyvää vauhtia uskomme edelleen, että meillä on varaa olla kuulematta järjen ääntä, kun suhdannetilanne sattuu juuri nyt olemaan suotuisa.
Kuinkahan moni nykyisistä kansanedustajista ymmärtää, millaista lakia on säätämässä? Ja kuinkahan moni on yhtä rehellinen kuin Zyskowicz aikanaan?
Yt-laki on työantajalle jopa suurempi riski kuin "työsuhdeturvalaki", jonka mukaan pelkkä muotovirhe ei oikeuta korvauksiin, jos irtisanomisperuste on oikea. Yt-lain mukaan sen sijaan pelkkä muotovirhe voi laukaista sanktiot, vaikka mitään varsinaista vahinkoa ei olekaan tapahtunut.
Myös kanteen aiheet ovat paljon moninaisemmat, minkä lisäksi on säädetty leegio uusia lakeja, joiden sanktiot ovat vapaasti linkitettävissä lisähöystönä yt-kanteeseen. Joitakin aikoja sitten luotiin myös uusi työrikoksen käsite, joita työlainsäädäntömme vilisee.
Saattaisi olla jo yksinkertaisempaa säätää laki, jonka mukaan työntekijän palkannut yrittäjä voitaisiin tuomita työn tarjoamisrikoksesta, ellei hän pysty osoittamaan, ettei ole rikkonut mitään lakia. Perusteeksi käy vuoden 1734 lain säännös: kärsiköön itse vahingon, kun ei paremmin eteensä katsonut.
Asianajotoimistot valmiusasemissa
Suuri määrä asianajajia ja lakitoimistoja on työelämän haaskalintuina jo valmiiksi virittyneinä saalistusta varten. Ne ovat ainoita, joiden voitto on aina varma.
Olisi syytä selvittää, saavatko ammattiliitot tai niiden toimitsijat välityspalkkiota siirtäessään alihankkijoilleen kanteita ajettaviksi, samaan tapaan kuin takavuosina paljastui, että vankeja "myytiin" asianajajille. Se selittäisi osan asianajopalkkioiden noususta pilviin.
Lain valmistelu on tapahtunut niin kaukana todellisuudesta, että tämä käytännön taso ei edes vilahda komitean mietiskelyissä.
Vasemmistopuolueet tietenkin uskovat lakiin, koska se vahvistaa punakone SAK-SDP:n otetta yrityksistä. Mutta uskovatko ns. porvaripuolueet siihen ihan vakavissaan? Vai onko sellaisia puolueita enää? Uskovatko vihreät näin ihmisluonnon ja aidon yhteistyön vastaiseen lakiin?
Aikovatko puolueet luottaa kyynisesti vain vaalimatematiikkaan? Matematiikka osoittautuu kuitenkin vääräksi, jos kansalaiset saa käsittämään, että tällaisesta laista eivät kärsi vain yrittäjät, vaan myös heidän työllistämänsä sadattuhannet työntekijät työttömyyden ja työpaikkojen ilmapiirin kiristymisen ja ahdistuksen lisääntymisen muodossa. Sellaistako haluamme?
"Työsuhdeturvalain" säätämisen jälkeen silloisen Suomen Yrittäjien Keskusliiton SYKL:n lehti julkaisi kaikkien lain puolesta äänestäneiden kansanedustajien nimet. Kuitenkaan sitä ei uhkauksen mukaisesti jatkettu seuraaviin vaaleihin saakka, vaan armon annettiin käydä oikeuden asemesta jo muutaman numeron jälkeen.
Nyt olisi tarpeen sellainen muistutus, että se säilyy mielessä ainakin seuraaviin vaaleihin saakka.
Onko "Hukkaputken" loppukappaleiden motto edelleen ajankohtainen:
"Herra, älä anna heille anteeksi, vaikkeivät he tiedäkään, mitä he tekevät. Älä ainakaan ihan aina ja loputtomasti. Sillä muuten he eivät koskaan opikaan tietämään."
Parempaa vuotta 2007 toivottaen
Kauko Parkkinen
09 823 7795
www.punapresidentti.net
J.K.
Presidentti Halonen sanoi uudenvuoden puheessaan, että Suomeen tulevia siirtolaisia ei pidä nähdä yksinomaan työvoimana. Mukava havaita, että jotakin menee perille, mutta miksi presidentti ei ottanut kantaa vieläkin ajankohtaisempaan asiaan: saako suomalaisia kohdella yksinomaan työvoimana yt-lain tapaan?
Kaleva 13.01.2007
Yt-lain valmistelussa on kiistelty vain lain soveltamisrajasta, pitäisikö se ulottaa myös vähintään 20 työntekijän yrityksiin. Kuitenkin paljon olennaisempaa on lain luonne pakkolakina, jonka pitäisi saada yrityksen eri osapuolet yhteistoimintaan pakon voimalla.
Tosiasiassa kysymys on erilaisista ihmis- ja yhteiskuntakäsityksistä. Lakiesitys perustuu näkemykseen, että ihmiset ovat vallankäytön objekteja ja työvoimaa, kun taas vastakkainen näkemys ottaisi lähtökohdakseen sen, että molemmin puolin on kysymys ajattelevista ihmisistä, jotka pystyvät yhteistoimintaan omaehtoisesti, kaivaten vain vähän neuvoja ja tukea.
Asiassa kannattaisi ottaa oppia 30 vuoden takaisesta historiasta, jolloin nykyistä yt-lakia valmisteltiin aluksi yritysdemokratialain nimellä lähes koko 1970-luvun ajan. Samoja virheitä ei kannata toistaa.
Tuolloin metalliteollisuuden työnantajapuoli osoitti kymmenluvun alkupuolella poikkeuksellista aktiviteettia ja otti aloitteen asiassa. Sen kaukonäköisistä yritysjohtajista koottu työryhmä valmisteli ns. HK-(henkilöstökonsultointi)ohjelman, jonka lähtökohtana oli työntekijöiden näkemyksen ja asiantuntemuksen mukaan saaminen päätöksen valmisteluun erityisesti muutostilanteissa. Se tapahtui kuulemalla eli konsultoimalla heitä ennen päätöstä. Kullakin yrityksellä oli vapaat kädet toteuttaa omia käytäntöjään.
Laki tappoi aktiivisuuden
Tämä oli eräs ilmaus yrityksissä tuolloin vilkkaana käynnistyneistä yhteistyöhankkeista. Kuitenkin niitä jarruttivat erityisesti metalliteollisuudessa vyörynomaisesti levinneet villit lakot ja tulossa oleva laki. Vuonna 1979 voimaan tulleessa laissa sovellettiin sitten pitkälti HK-ohjelman mallia, mutta kuitenkin se näivetti vähitellen yritysten omaehtoiset sovellukset. Vallalle pääsi ajattelu, että laki saa riittää.
Lain vaikutuksesta asia saikin toisen luonteen. Enää ei kysymys ollut osapuolten omaehtoisesta halusta ja kypsyydestä toimintansa kehittämiseen, vaan nyt oli ajateltava "pykälien kautta" lain toteuttamiseksi. Yhteistoiminnasta tuli edunvalvontakysymys ja tulkintariitojen kohde.
Tämä näkyi myös alan kirjallisuudesta. Vaikka laki olisi tarjonnut puitteet hyvällekin kehitystyölle, ei sitä kuitenkaan tarkasteltu tältä kannalta, vaan juristit julkaisivat kirjoja, joissa toimintaa pikemminkin rajattiin kuin innostettiin.
Aluksi lakiin tuli sanktioita vain irtisanomis- ja lomautustilanteiden varalle, mutta myöhemmin niitä lisättiin. Uudessa laissa niiden määrä on sellainen, että ne suorastaan hyppäävät silmille.
Nykyisen lain valmisteluvaiheessa ei irtisanomisten uskottu nousevan merkittävään rooliin. Kun laista sitten laman jälkeen kuitenkin tuli käytännössä irtisanomislaki, olivat sen mahdollisuudet yrityksen kehittämislakina lopullisesti menneet. Sama virhe vie uudenkin lain mahdollisuudet toimia kehittämislakina muusta sisällöstä riippumattakin.
Rajut sanktiot
Tunnusomaisimmat piirteet uudessa lakiesityksessä ovatkin sanktioiden raju lisäys alkuperäiseen lakiin verrattuna sekä lain käyminen entistä tulkinnanvaraisemmaksi. Erityisesti pienissä yrityksissä tämä antaa erinomaisen mahdollisuuden korvausten metsästämiseen sitä haluaville.
Tätä varten on jo ennestään ollut joukko yksityisiä lakitoimistoja, ja nyt ay-keskusliitot suunnittelevat sopivasti omaa toimistoaan mm. ajamaan ryhmäkanteita. Siihen uusi laki antaisi oivallisia tilaisuuksia.
Näiden oikeudenkäyntien hoitaminen onkin tulevaisuudessa entistä rahakkaampaa puuhaa, joten pieneneville jäsenmaksutuloille saadaan kompensaatiota. Korvauksista onkin annettu täysin harhaan johtava kuva, kun on hoettu korvauksen irtisanomisvirheestä olevan "maksimissaan 30.000 euroa".
Maksimi on tuon verran työntekijää kohti, mutta kun taloudellisissa ja tuotannollisissa toimenpiteissä, joita laki koskee, on usein kysymys useammasta työntekijästä, on summa kerrottava heidän lukumäärällään. Lisäksi sama sanktio koskee myös osa-aikaistamista ja lomautusta, jolloin kysymys voi pienessä yrityksessä olla kaikista työntekijöistä. "Paljousalennusta" ei tunneta, eikä merkitystä ole sillä, onko toimenpiteestä aiheutunut vahinkoa.
Edelleen lain perusteluissa todetaan, ettei tämä estä vaatimasta korvauksia muiden lakien perusteella. Jatkossa voi olettaa, että samalla vaaditaan entistä useammin työsopimuslain nojalla irtisanomiskorvausta, jossa maksimi on 24 kuukauden palkka. Uuden yhdenvertaisuuslain nojalla puolestaan vaaditaan nykyisin tavanomaisesti enintään 15.000 euron hyvitystä.
Vaadittava kokonaissumma työntekijää kohti voisi helposti nousta yli 100.000 euron työntekijää kohti ja kulut päälle. Kukaan ei tiedä, paljonko siitä voi mennä läpi. Lisäksi voidaan työnantajalle tuomita sakkoja.
Halutaanko iloista vai ahdistavaa ilmapiiriä?
Lain valmistelijoilta voi kysyä, uskovatko he todella, että yhteistyön ilmapiiri ja luottamus syntyy siitä, kun usein yksin kaikesta vastaavaa yrittäjää ahdistellaan aggressiivisesti voimaan saatettavan ja toteutettavan lain avulla.
Tuskin lisääntyvien sanktioiden ahdistama yrittäjä voi levittää ympärilleen työn iloa vaan pikemminkin ahdistusta. Valtiovarainministeri Eero Heinäluoman kokoomusta piikitellen lanseeraama "paha näkki" on todella hyvin osuva mutta toisessa mielessä kuin hän tarkoitti. Tämä näkki syö luottamusta ja aitoa yhteistyötä.
Suomen Yrittäjät nousi lain valmistelun loppuvaiheessa kapinaan lakia vastaan. Se on pahoin myöhässä ja saa syyttää itseään, ettei se ole pystynyt esittämään omaa vaihtoehtoaan ja vaihtoehtoista näkemystä kuten metallityönantajat aikoinaan. Pelkällä vastaan haraamisella tappio on varma.
Toisaalta lakiesitys kertoo myös siitä, että ulkonaisesti mahtava Elinkeinoelämän keskusliitto EK ei ole vielä saanut organisaatiotaan toimimaan halutulla tavalla. Selvää on myös, ettei EU-kiireiden ja naishuolten kanssa painiskellut pääministeri Vanhanen ole ymmärtänyt, millaisen esityksen on vastaan pyristelyn jälkeen päästänyt käsistään eduskuntaan.
Lain todellisista vaikutuksista ei niillä, joita laki koskee, ole mitään asiallista tietoa, koska kolmikannan olemukseen kuuluu, että avointa keskustelua ei sallita, vaan sen suljettujen ovien takana valmistelemat esitykset on hyväksyttävä sellaisinaan.
Kansanedustajat eivät kuitenkaan perustuslain mukaan olen vastuussa kolmikannalle, vaan heitä sitovat vain oikeus ja totuus sekä perustuslaki. Halutessaan he voivat antaa kolmikannalle laiskanläksyn, niin että se joutuu aloittamaan valmistelun uudelta pohjalta, ettei yhteistoiminnan edellytyksiä heikennettäisi vuosikymmeniksi. Järjestöjen välinen sopimus olisi lakia parempi, mutta jos laki on välttämätön, sen uhkaileva sävy on pantava uusiksi. Ja irtisanomiset on erotettava kokonaan toisaalle.
Kauko Parkkinen
tietokirjailija, metallin tes-johtaja 1970-luvulla
----- Original Message -----
From: Kauko Parkkinen
To: lauri.lyly@sak.fi
Sent: Friday, December 08, 2006 1:07 PM
Subject: Fw: Yt-laki
Jaa´a, ettei tämä ole pahantahtoinen laki (Yrittäjäsanomat 10/06)
Ja että ay-liikkeellä ei ole mitään yrittäjiä vastaan. Tuota eivät taida tietää ne sadat ay-juristit, jotka käyvät teidän viisaiden lakienne avulla yrittäjän kimppuun paljon pahemmin kuin yleinen syyttäjä, jonka on sentään pyrittävä objektiivisuuteen eikä voi käännetyn näyttötaakan turvin ratsastaa ihan huuhaa väitteillä kun ay-liikkeen kollegat. Et ole tainnut käydä lakituvassa, joten tulepa vaikkapa maaliskuun alkupuolella tutustumaan todellisuuteen Helsingin käräjäoikeudessa.
Ei myöskään pidä olla niin julma, että vaatii lukemaan tuollaista tekstiä, jonka lukeminen tuottaa minullekin tuskaa, vaikka kokemusta onkin vähän päälle 40 vuoden ajalta. Onhan vielä sekin mahdollisuus, että eduskunta tulee järkiinsä.
Joulurauhaa!
J.K.
Pätkä erään yrittäjän sähköpostiviestistä:
Jos joskus Ay-liikkeen alkuaikoina yrittäjät ovat olleet riistäjiä, niin nyt pienyrittäjän näkökulmasta roolit ovat vaihtuneet. Ay-liitot ovat hyeenoja, jotka odottavat saaliinsa pientäkin herpaantumista iskeäkseen siihen armotta hampaansa. Siksi yrittäjät heräävät öisinkin kylmä hiki otsalla pelätessään vaanivia yrittäjäriskejä. Viisas yrittäjä kaihtaa uusia riskejä entisten lisäksi. YT-laki on pienyrittäjälle sama kuin savannin antiloopille nyrjähtänyt nilkka.
Jos joskus turhaudun yrittämiseen, kasvatan yrityksen 20:een henkeen ja aloitan YT-lain soveltamisen. Sitten lahjoitan tämän toimivan yrityksen osakkeet Ay-liikkeelle. Kassassa olisi sen verran rahaa, että lakisääteiset maksut ja kuukauden palkat voidaan maksaa. Tilauskanta riittäisi muutamaksi kuukaudeksi. Tämän tehtyäni jäisin sivusta katsomaan jatkaako uusi omistaja yritystoimintaa vai tyhjentääkö se kassan, jättää laskut maksamatta, ajaa yrityksen konkurssiin, maksattaa palkat palkkaturvalla ja synnyttää 20 uutta työtöntä. Voisin lyödä pari tonnia vetoa, että jälkimmäinen vaihtoehto toteutuu puolen vuoden sisällä.
Sähköpostiljoonin kommentti:
Samaan tapaan DDR:ssä herättiin aikoinaan kylmään hikeen Stasin pelosta.
J.K. 2
14.12.06 julkistettu tutkimus kertoo, että työnantajayrittäjien määrä on vähentynyt. On melkoinen ihme, ettei ole vähentynyt enempää.
Kauko Parkkinen
työsuhde-expertit
Kauko-Kustannus
Puh 09 823 7795
|
|
|
