 |
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Osuva-kolumni normaaliaikaan siirtymisen päivänä 29.10.06
Sauli Niinitön haastattelu Suomen Kuvalehdessä 43/06 (27.10.06) on historiallinen. Ensimmäisen kerran siinä porvarillinen huippupoliitikko, entinen tai nykyinen, laukoo rankkoja tosiasioita demaripresidentistä sekä demarien vallan luonteesta ja kaksinaismoraalista yleensäkin.
Kekkonen kyllä kirjasi likimain yhtä teräviä sivalluksia päiväkirjaansa Koivistosta, mutta sen kätköistä ne kaivoi esiin vasta Juhani Suomi. Edes Paavo Väyrynen ei tahtopolitiikkansa huippuaikoinakaan uskaltautunut moiseen.
Jo haastattelun otsikko kertoo paljon: "Demarien vallantäyteys on valtava". Vain lievä tautologia vähän häiritsee.
Näkee, että Halosen jatkuva marmatus presidentin vaalien "politisoimisesta" on jurppinut raskaasti. Mutta iskut tulevat paljon syvemmältä, ja vaalien aikaiset estot ovat poistuneet. Käyttihän Niinistö vielä viimeisessä vaalitilaisuudessaankin Vantaalla Halosesta kiertoilmaisua "toinen ehdokas".
Voisiko olla jopa niin, että vanha suola janottaisi sen verran, että lisäpotkua on antanut se sikamainen tapa, jolla demarit ja heidän hännystelijänsä ovat höykyttäneet Tanja Saarelaa?
Monet muistanevat, miten Halonen vaalien edellä Tastulan haastattelussa katsoi, että "yhden rikastuminen on pois joltakin toiselta", mutta vain harva pystyi Niinistön tavoin päättelemään olevansa Halosta "huonompi ahne", koska tämä on ottanut enemmän pois muilta. Ihan heti ei myöskään tule ajatelleeksi, että 1970-luvun taistelulaulun 20 perheestä tulisi nyt olla laulu 20 varakkaimmasta poliitikkoperheestä ja alkaa "Arajärvi, Halonen, Lipponen, Heinäluoma, Tuomioja ..."
"Yleensä ihmisen aidoin sisin paljastuu siinä, tekeekö hän kuten puhuu", sanoo Niinistö ja ilmaisee näin toisin sanoin demarien kahden moraalin järjestelmän, jonka nettikirja Punapresidentti kertoo olevan käytännön järjestelyn, kun moraali on niin korkealla, että "ihminen ei aina arkisissa askareissaan jaksa ponnistaa sinne saakka". Silloin "on turvauduttava hieman matalammalla olevaan arkimoraaliin ja ylempi moraali jää edustuskäyttöön. Edustusmoraali kietaistaan harteille juuri juhlapuheissa ja julistelussa".
Antti Kalliomäki sai jo vakavan varoituksen, kun hypellessä katkesi akillesjäne, vaikka onkin vanha seiväshyppääjä.
HALONEN HYSSYTTELEE TURHAAN
Haastattelusta on tehtävissä muutamia johtopäätöksiä. Vaille vaikutusta jää Halosen omista peloista kumpuava hyssyttely Sunnuntaisuomalaisessa 13.08.06, että vaalitaistelussa vältettäisiin "arkoja asioita". Demarien luurankokaapin kaatuessa päälle kaatuu paljon muutakin. On orastavan paniikin aika.
Suomen politiikkaan palaavalta Väyryseltä odoteaan nyt perusteluja lausumalleen eduskunnan tulevaisuusvaliokunnassa 12 vuotta sitten, että tulevaisuutemme kannalta pahin virheemme on se, että "olemme omaksuneet sosialismin pohjoismaisen mallin, palmelais-sorsalaisen sosialidemokratian".
On vähän surku Niinistöäkin. Hänellä ei tämän jälkeen ole asiaa puolueensa lehden Nykypäivän palstoille, vaikka hänen vastauksensa kysymykseen vaaleihin osallistumisesta onkin niin apokryyfinen, että vain Niinistö asianajokokemuksellaan pystyy sellaiseen.
Kokoomuksella kun on ollut vähän huonoa onnea konttoriväkensä pestaamisessa, ja lehden päätoimittajaksi on onnistuttu rekrytoimaan täti-ihminen, jonka intohimona on demarien varjelu "rökitykseltä". Hätätapauksessa sensuuri iskee vaikkapa sovittuun ilmoitukseen, sanoo nimimerkki Kokemusta on - paristakin vaaleista.
Vaikea on kuvitella näitä kahta saman lehden palstoille. Kumpi väistyy?
OSUVAN KANNUKSET
Muutaman kuukauden kuluttua tulee 20 vuotta siitä, kun OSuVa-lehti aloitti lyhyeksi jääneen säännöllisen ilmestymisensä. Se jakoi OSuVan kannuksia merkittävistä teoista. Nyt on aika ojentaa kannukset Sauli Niinistölle.
Katson, että minulla on tähän tunnustuksen osoitukseen ns. ensiyön oikeus, sillä edesmennyt kirjailija Jouko Tyyri sanoi vuonna 1984 ilmestyneen kirjani Herratoverien Suomi pysyväksi merkitykseksi sen, että siinä ensimmäisen kerran haukuttiin (päätoimittajatädin sanoin rökitettiin) demarit kunnolla.
Olen asiasta eri mieltä suuresti kunnioittamani kirjailijan kanssa, sillä kirjassa ei mielestäni erityisesti haukuttu demareita, vaan heidät ainoastaan saatettiin arvosteltavaksi samojen kriteerien mukaan kuin muutkin puolueet. Sekin oli tuolloin ennen kuulumatonta.
Omasta mielestäni kirjan mahdollinen pysyvä merkitys on siinä, että se alaotsikkonsa - Kirja kasvun tekijöistä ja jakajista - mukaisesti arvioi poliitiikkaa ja puolueita sen mukaan, miten ne suhtautuvat toisaalta uuden luomiseen ja toiselta olemassa olevan jakamiseen. Se lanseerasi käsiteparin kasvupolitiikka - jakopolitiikka, joka vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin tuli poliittiseen kielenkäyttöön juuri Niinistön alettua puhua jakopolitiikasta.
Jos "haukkumista" oli, niin kyllä se oli varsin harrastelijamaista Niinistön vahvan ammattitaidon rinnalla.
Kaksoiskappaleen kannuksista saavat myös haastattelun kirjoittaja Matti Simula ja sen julkaissut Suomen Kuvalehti, jonka päätoimittaja Tapani Ruokanen saa samalla anteeksi puolet siitä katalasta tempustaan, että hyllytti omasta yllytyksestään kirjoitetun artikkelin "Budjettiriihi tupoteatterin säännöin".
Aivan lähipäivinä tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun ilmestyi ensimmäinen kirjani Näin tehdään tuhopolitiikkaa, joka riisui demarivetoisen tupoteatterin naamiot. Niinistön haastattelu oli oikein sopiva juhlakirjoitus.
Nyt ovat kepu ja Vanhanen paljon vartijoina. Jos kantti kestää sen, että demarivetoinen kolmikanta ei raivoamisestaan huolimatta saa läpi hölmöä yt-lakiaan, on astuttu merkittävä askel tiellä, jota ensimmäinen vaalien jälkeinen Osuva-kolumni ennakoi: "Se (demarihegemonia) murtuu sittenkin" (nettikirja luku 25). Suomi voisi alkaa siirtyä DDR:n mallista myös poliittiseen normaalilaikaan.
Sellainenkin hieman henkikökohtainen ongelma asiaan liittyy, että tätä menoa tuo nettikirja alkaa kohtapuolin näyttää kovin pliisulta.
|
|
|
