 |
Helsingin Sanomat oikeuteen
15.12.2011
Tupoteatterin 30-vuotisjuhlanäytös
02.12.2011
Suomalaisen johtamisen Kiina-ilmiö
16.03.2011
Murtuuko Hesarin "stalinistimafia"?
08.01.2011
Hesarin toimituskulttuuri ei kestä päivänvaloa
19.10.2010
Saarikoski-oikeudenkäynti
19.10.2010
Kiviniemen pääministeriys ottaa Halosta koville
06.09.2010
Saarikoski-prosessi etenee kesähelteelläkin
24.08.2010
Haaste Saska Saarikoskelle
01.07.2010
Saarikoski-haaste
30.06.2010
Ylen Jälkiviisaat vaihtoon!
18.04.2010
Lautaskiista - mitä Halonen keksii seuraavaksi?
04.12.2009
Ahtisaaren lista?
29.11.2009
Avoin kirje: Kerro jo viimeinkin kaikki, Eero Lehti
11.11.2009
Onneton "sisäinen devalvaatio"
21.10.2009
Miksi oikeuskanslerilla on kiire KRP:n tontille?
13.10.2009
Kuka pelastaa kepun?
12.10.2009
Tupon jälkijäristyksiä - AY-liikkeessä aivokuolema?
07.10.2009
Kähärältä ja Lehmuskalliolta "pupu pöksyyn"
26.06.2009
Avoin kirje Mitro Revolle
25.05.2009
Liikasen lamaennuste on luotettavin
12.04.2009
Lumedemokratiaa vantaalaisittain
23.03.2009
Tutkintapyyntö/Saska Snellman
19.11.2008
Mistä viisaus alkaa?
29.06.2008
Halosen kyhätyt selitykset
28.05.2008
Kuka pelastaa Kepun?
17.05.2008
Riskikartoitus hallituksen syntymäpäivänä
20.04.2008
Kyllä tsunami opettaa
18.04.2008
Tempora mutantur ...
08.04.2008
Pyöräilyä ja puutarhan hoitoa 06.04.2008
Unlucky looser 17.03.2008
Tehyn työtaistelua koskeva selvityspyyntö 10.03.2008
Naistenpäivän kunniaksi 08.03.2008
Näin puhui Snellman eli kuka surmasi tykillä hyttysen - ja miksi? 25.02.2008
Muumimaan kekkerit ammuttava alas? 10.12.2007
Näin punakone on meitä simputtanut 15.11.2007
SAK:lla onnistunut vaalimainos 02.03.2007
Hyvinvointipalvelut
21.02.2007
Punakoneen ruoska on puhunut
17.02.2007
Presidentti, on valtiomiestekojen aika
10.02.2007
Punakone pyörittää järjestelmää
01.02.2007
Kaikkihan yrittäjistä tykkäävät
18.01.2007
Yt-myrkyllistä 13.11.2006
Historia toistaa itseään YT-laissa 08.11.2006
On demarien erikoissuojan murtumisen aika 29.10.2006
Minä, Olli ja Tanja ja Pyhä Kolmikanta 23.10.2006
Kolmikannalla on oma lakinsa
06.10.2006
Ihastuminen sekoittaa pään politiikassakin
03.10.2006
Kylmä tasavalta
24.11.2003
Avoin kirje presidentille
06.11.2003
|
|
Keneltä karkasi mopo? * Kuka pani mopoon sellaiset viritykset, että se varmasti karkaa? * Kenelle siitä oli hyötyä? * Kuka oli linkki hyötyjien välillä? * Miksi demarit tarvitsevat savuverhoa? * Kuka urosuhoilee? * Miksi Ruokaselta meni pupu pöksyyn? * Miksi tämä kaikki on niin tuttua tohinaa?
Supo on hälytystilassa. Tasavallan turvallisuus on järkkynyt. Ministeri Tanja Saarelan aviomies Olli esitti pari lausetta valtiovarainministeri "Don" Heinäluoman tavasta junailla "pisteet kotiin" budjettiriihessä.
Armeijan liikekannallepanoa suunniteltaneen. Uusien kriisinhallintajoukkojen koulutusta joka tapauksessa tiettävästi nopeutetaan.
Emeritusprofessori Tuomo Martikainen on pilkannut kansalaisia, miten helposti nämä menevät halpaan, kun eivät tajua, että kyseessä on selvä bluffi, vaalimainos, amerikan kielellä product positioning.
Tulee mieleen muutamia nostalgisia muistoja lähes päivälleen 25 vuoden takaa. Kun ne yhdistää tähän rikoshistoriaan, asia näyttää lievästi sanoen tragikoomiselta.
Muutamia mielenkiintoisia seikkoja, varmaankin sattuman sanelemia juttuja, nousee pintaan.
Olin lähetellyt tiedoksi laajahkoon jakeluun muutamia etupäässä kahteen verkkolehteen kirjoittamiani kolumneja, joiden jälkeen Suomen Kuvalehden päätoimittaja Tapani Ruokanen kehotti lähettämään jonkin "terävän" mielipiteen yksin heidän julkaistavakseen.
En ollut innostunut asiasta, mutta kun neljän vuosikymmenen kokemuksella näin Olli Saarelaa kauempaakin, miten mafiamaiseen tyyliin opiskelijat ja heidän puolestaan toiminut Tanja Saarela heitettiin ulos ja miten röyhkeästi pelattiin teatteria "kolmikannan" eli Heinäluoman entisen työnantajan SAK:n pussiin, provosoiduin lähettämään 29.08.06 lehdelle kirjoituksen otsikolla "Budjettiriihi tupoteatterin säännöin".
Siihen lopahti Ruokasen terävyyden kaipuu, pupu meni pöksyyn ja kirjoitus hyllylle, mikä osoittaa kolmikannan pelottavuutta.
Sittemmin lähetin lähes kaikille ylioppilaslehdille hieman karsitun version otsikolla Opiskelijat eivät kuulu kolmikantaan. Sen mahdollista julkaisemista en ole seurannut.
Heinäluoma ja hänen oikea kätensä, ainutlaatuisella röyhkeydellä Suomen Yrittäjien toimistoon myyräksi soluttautunut Pertti Rauhio huomasivat, että heidän operaationsa oli paljastunut. Erityistä huolta herätti kirjoituksen teksti yt-laista: "Seuraava uhri ovat yrittäjät". Tämä yritystoiminnalle täysin vieras pakkolaki kun on tarkoitus runnoa läpi ennen vaaleja. Vahvan savuverhon suojassa ja kepua sopivasti pehmittämällä se saattaisi hyvinkin onnistua.
Juonittuaan Kalliomäen avustajana yritysverouudistuksen ja uhattuaan lopunkin maataloutemme alasajolla Rauhio ei ollut saanut mitään näkyvää ja kuuluvaa aikaan.
Esko Salmisen, Jukka Seppisen ja Juhani Suomen kirjat olivat juuri ravistelleet pahoin demarien luurankokaappia. Rusi-oikeudenkäynti pelottaa.
Samaan aikaan Imagen uudella päätoimittajallakin alkoi olla paniikkitunnelmia. Lehden levikki laski ja tuli palautetta lehden käymisestä "epäkiinnostavaksi". Kiiltoa ei oikein enää voinut lisätä paperiin. Se alkoi häikäistä sitä mukaa kuin sisältö himmeni.
Intressit yhtyivät. "Vapaa" mutta lehden avustajaluettelossa ollut toimittaja Tommi Nieminen teki pitkän jutun Olli Saarelasta, joka oli lehden kansikuvapoikana. Hänen kerrottiin puhuvan suunsa puhtaaksi, lisäselitteenä "Elokuva, alkoholi, politiikka, uskonto, Tanja", Tanjan nimi punaisella.
Image saattoi luottaa iltapäivälehtiin. Sopivalla syötöllä ne kyllä repivät aiheesta kaiken irti, ja vähän enemmänkin.
Toimituspäällikkö Anu Partanen sanoi asiaa tekosyvällisesti pohtineessa TV2:n Pressiklubissa, että jutulla oli ainakin se vaikutus, että lehti tunnetaan nyt. Rehellistä puhetta.
Monta huti-iskua tehnyt Martikainen (yritti oppilaansa avulla mm. herättää henkiin yli kolme vuosikymmentä sitten kuoliaaksi nauretun ns. professorikomitean yritysdemokratiamietinnön) oli kerrankin oikeassa. Kyseessä oli loistava product positioning, mutta toisin kuin hän uskoi. Parin päivän kuluttua ilmestyi Imagen mainos, joka oli selvästi etukäteen suunniteltu.
Mopon sanottiin karanneen Olli Saarelalta. Se oli kyllä karannut, mutta asian takia riehaantuneilta. Imago oli pannut siihen sellaiset säädöt. Entisellä seiväshyppääjällä Antti Kalliomäellä kaikki piuhat olivat niin tiukalla, että akillesjännekin katkesi ja hermot pettivät. Hän vaati Vanhaselta Tanja Saarelan julkista nöyryytystä, ja SDP:n varapuheenjohtaja, jokapaikan riekkuja Pia Viitanen säesti antaumuksella. Puolueen herkkätunteinen puoluesihteeri Maarit Feldt-Ranta oli suorastaan järkyttynyt "uhkauksesta".
Niinkin tarkka juristi ja hersyvä jälkiviisas kuin Ritva Santavuori, joka sanoi olleensa iloinen, kun joku sanoi totuuden Heinäluomasta, jähmettyi totiseksi, kun muistutettiin, miten vakavaa väkivallalla uhkaaminen on.
Tekstiä ei kukaan liene lukenut, sillä eihän siinä uhkausta ollut. Saarela vain ilmaisi, että olisi tehnyt mieli "täräyttää nokkaan" Heinäluomaa. Kenenpä ei olisi tehnyt, mutta harva uskaltaa sanoa sitä ääneen Heinäluoman raamit ja taustajoukot tietäen. Ulkoistin homman Jomppa Ojaharjulle, joka sattui sopivasti kysymään neuvoa ahdinkoon joutuneen yrittäjän auttamiseksi. Jomppa kun on entinen nyrkkeilijä ja entinen demari. Asemiin, Supo!
Tanjakin kehotti miestään lopettamaan "urosuhoilun", ja kotona odotti "ilta sanan ääressä", minkä jälkeen tuli aviomiehen anteeksipyyntö.
Imagen jutussa Olli Saarela sanoi puolisostaan: "Se uskaltaa olla eri mieltä kuin valtakoneisto." Olisi uskaltanut mennä jopa Dalai Lamaa tapaamaan, ellei sairaus olisi estänyt. Tasavallan muu johto ei ehtinyt, kun piti mennä jonossa sotarikossyyttäjän Carla del Ponten puheille. Olisiko jälleen nainen joutunut olemaan hallituksen ainoa mies kuten Marjatta Väänäsen aikaan?
Mutta eri mieltä oleminen valtakoneiston kanssa on Suomessa aina rikos ja punakoneen moottoriin kolmikantaan kohdistuessaan majesteettirikos, sanoo nimimerkki Kokemusta on.
Neljännesvuosisata sitten syyllistyin samaan kirjallani Näin tehdään tuhopolitiikkaa.
Pääsin sillä yllättämään punakoneen, mutta imperiumi tointui sen verran nopeasti vastaiskuun, että kirjan varsinaiseen asiasisältöön ei päästy käsiksi.
Vaihdoin maisemia, koska oli selvää, että kohta olisi edessä ollut kivimuuri, kuten seuraavaksi kolmikantaa mm. työreformillaan uhmanneella Esko Aholla, joka joutui pakenemaan valtameren taa.
Kolmantena sitä on rohjennut uhmata Tanja Saarela, jolle jopa "sitoutumattoman" kepulaislehden, Jäätteenmäen toisen kummisedän ja maakuntasatraapin Erkki Laatikaisen Keskisuomalainen tarjosi kivimuuria: "Saarelan ministeriura ei jatkune." Ilmaantuipa kepun uroskansanedustajiakin muurin pystyttäjien urheaan joukkoon.
Kohta ensimmäisen kirjani jälkeen jouduin tosin johtamaan tietämättäni aloitettua Suomen Yrittäjien Keskusliiton SYKL:n kapinaa ns. työsuhdeturvalakia, työttömyyden perustuslakia, vastaan, mikä oli taas majesteettirikos.
Muutaman rikoksen uusinnan jälkeen pääministeri Kalevi Sorsa ilmoitti järjestön päämajaan, että hän ei tule yrittäjien tilaisuuksiin niin kauan kuin Parkkinen on siellä. Asia on kirjattuna todistajanlausumana Helsingin raastuvanoikeuden pöytäkirjaan. Nostin jälleen kytkintä.
Timo Harakka ihmetteli vilpittömän näköisenä, että jopa Hesari oli nostanut asian palstoilleen. Kyllä se kuuluu Hesarin perinteiseen tyyliin. Se on niin kiinteä osa punakonetta, kuten Erkki Liikanen Juhani Suomen kirjan mukaan todisti Erkolle, että se kokee sen vallankäytön pilkan kohdistuvan suoraan omaan nilkkaansa.
Sillä on ihan oma niljakas tapa käsitellä tällaiset asiat, jo otsikkoa myöten. Se sisältää jonkin kulttuuripitoisen monimielisen rinnastuksen, joka pirullisella taitavuudella samalla osoittaa asianomaisen naurettavuuden. Kirjani esiteltiin otsikolla Työmarkkinoiden Sonja O Anja Kaurasen kohuromaanin mukaan. Tanjaa kunnioitettiin otsikolla Tanja Saarelan Bad luck love aviomiehen elokuvan mukaan.
Vastuu tästä niljaosastosta näyttää aina lankeavan naistoimittajalle. Neljännesvuosisata sitten sen journalistipalkinnoin kruunattu kuningatar oli Anneli Sundberg, ja hänen eläköidyttyään mantteli näyttää siirtyneen Hanna Kaarton nuorille harteille. Hänellä on edessään suuri tulevaisuus. Journalistipalkinnot odottavat.
Ja heti seuraavana päivänä pantiin perään huolella tehty ja toivorikkaasti opastava artikkeli, miten "Puoliso saattaa pilata poliitikon uran".
Selvää on, että kaikki tämä rohkaisi asiasta mitään ymmärtämättömät nilkkilaumat Mattiesko Hytösineen ja Jyrki Lehtoloineen liikkeelle pilkkakirveineen. Nainen ja entinen missihän on hyvin halpaa riistaa. Julistettiin, miten "Saarelan iltalypsy epäonnistui", mutta ei ihmetelty, miten kolmikanta oli niin ylivertaisesti kylän paras iltalypsäjä.
Tuttua touhua. Minulla kauneutta ei ollut haitaksi asti kuten Tanjalla, mutta tietoa omalta alaltani oli vastaavasti ehkä enemmän - Tanjan uutteraa tiedonhankintaa väheksymättä. Olin ehkä mies, joka tiesi liikaa, joten nilkit eivät uskaltaneet käydä kimppuuni, eikä julkisuudessa kovin moni muukaan.
Ei siis jäänyt muuta keinoa kuin vaieta kirjan varsinainen asia kuoliaaksi. Kuitenkin siitä virisivät mm. työaikajoustot (mitä nimitystä ei tuolloin tosin käytetty) ja paikallisen sopimisen laajentaminen.
Tosin haudan partaalta värvättiin muutama vanha konkari todistamaan, miten idioottimaista oli kirjoittaa tällaista ja miten "joka jeppe" olisi osannut moisen kirjan kirjoittaa. Kumma vain, kun ei ollut kirjoittanut.
Mutta hyvä sisäpiiriraportointi kyllä kertoi, miten hauskaa oli Palacen saunassa. Kummasti vain hymy hyytyi, kun asiat alkoivat mennä täsmälleen käsikirjoituksen mukaan. Yrityksistä tuli positiivista palautetta, ja tulee vieläkin.
Mahtaakohan herra professori Martikainen tietää, millaista jatkuvaa product positioningia ja puberteettimaista urosuhoilua on tupoteatteri? Tietääkö sitä edes toinen professori Erkki Laatikainen?
Tanja Saarelan kannattaa ottaa huomioon, että Hesari ottaa perinteisesti ennen vaaleja uhrikseen vaarallisimpana pitämänsä kepulaisen. Vuorollaan sitä ovat aiemmin olleet Paavo Väyrynen ja Esko Aho.
Aikanaan selviää, mikä oli linkki kahden hädänalaisen, SDP:n ja Imagen välillä, oliko se ehkä "vapaa" toimittaja.
Kolmikanta jyrää kohta yrittäjät yt-lailla, ja punakone jytää jääkiekon neuvostoaikaisen esikuvansa mukaan klap klap -tyyliin ykkösketjullaan Ihalainen-Heinäluoma-Halonen. (Järjestyksen voi muuttaa mielensä mukaan.) Ja Imagella menee hyvin. Tupoteatteri harjoittelee jo kulisseissa seuraavaa näytöstä. Tasavallassa on kaikki hyvin taas.
Ja vaalit käydään asetelmassa kansa vastaan kolmikanta, demokratia vastaan tupokratia.
J.K.
Miksi pääministerin pitäisi polvistua ay-liikkeen edessä yt-asiassa, kun ay-liike pyyhkii parempaa päätään hänen vetoomuksellaan luopua EU-huippukokouksen laittomasta häirinnästä.
|
|
|
