Kauko ParkkinenKauko Parkkinen

Etusivu
Osuvia/Yt-laki
Kirja
Sisällys
Tekijä
Media
Muu tuotanto
Linkit




SISÄLLYS

01 Punapresidentti

02 Opettavainen kertomus

03 Aluksi pieni kertaus ..

04 Jälleen meni eräs momentum

05 Viattomuudesta ja viallisuudesta

06 Onnettomuus tulee joskus ..

07 Lepovuoroon?

08 Pursuileeko ilo yrityksissämme

09 Valpurina vavahti

10 Haloselta muutoksen eväitä?

11 Halonen salailusarjan mestari

12 Miksi Halonen pelkää avointa ..

13 Kriisi kytee?

14 Saako Suomi kahdentoista ..

15 Luonnos kansalliseksi ..

16 Menneet kiinnekohdat

17 Käsijarru päällä

18 Hyvästit 1970-luvulle?

19 Ulkona ulkopolitiikassa

20 Putinin vierailu

21 Suomalainen yksipuolue..

22 Sekopäiden hallitsematon kriisi

23 Halonen pääsi kuin koira ..

24 Ensimmäisen vaalipäivän shokki

25 Se murtuu sittenkin

26 Henkinen johtajuus?

27 Avoin kirje: Rehellisyyttä, Osku

28 Porvarillinen vaihtoehto

29 Mikä meno, mikä meininki?





Avoin kirje: Rehellisyyttä, Osku Pajamäki!

Niin nuori ja paatunut! Näin alkoi kommenttini Hesarin mielipidepalstalla 26.01.1999 erääseen kirjoitukseesi.

Nyt luin kirjasi Ahne sukupolvi vasta edellä kirjoitetun jälkeen. Luin ja ällistyin. Olithan kuvannut pitkälti samoja asioita kuin minäkin, ja osin lähes samoin sanoin, eräitä paljon minua paremmin tai tiukemmin. Suuri osa kirjoituksistani oli sentään vuosien takaa.

Kuvaus valtion kassan tyhjentämisestä on vaikuttava ja todistelu tulevien sukupolvien eväiden syömisestä täsmällisempi kuin Foreign Affairs -lehden tutkijoilla, vaikka et olekaan tehnyt valtioiden välisiä vertailuja.

Ja sanot saman asian ja melkein yhtä komeasti kuin Röpke aiemmin edellä, vaikkakin sadun sanoin "... aivot, sydän ja rohkeus on luotava ihan itse".

Huomaat varmaan nuo kuvaustemme yhteiset piirteet: tiettyjen vaalien jälkeen tietty joukko rynnisti ottamaan valtaa, sai sen seuraavalla kymmenluvulla, miehitti leijonanosan virkapaikoista ja jämähti asemiinsa. Ei samoihin virkoihin, koska virkaura edistyi komeasti, vaan henkisesti, kuten hyvin kuvaat. Haavikon sanoja lainaten se "kaivautui kuin pesivä lintu hiekkaiseen nummeen" ja otti valtiovallan haltuunsa täsmälleen Erfurtin ohjelman oppien mukaan. Se kattoi tupopöydän juhliensa pitopöydäksi.

Mutta mitäpä ihmettelemistä kuvauksesi tarkkuudessa olisi, kyllähän Sinä pappenheimilaisesi tunnet. Rehellisyytesi loppuu kuitenkin siihen, kun puhut ylisummaan sukupolvesta, mutta et täsmennä sitä omaan puolueeseesi, johon kuvauksesi niin tarkalleen sopii. Kirjasi nimi voisi hyvin olla Ahne puolue.

Tiedät vallan hyvin, kuinka Kalevi Sorsa 1970-luvulla johti tuota rahojen jakoa ja virkapaikkoihin kaivautumista, sulassa sovussa kepun Johannes Virolaisen kanssa. Ja kuinka SDP on myöhemminkin saanut taitavalla pelillään porvaripuolueiden hyvää tarkoittavia hölmöjä mukaan tähän peliin, kärjessä Harri Holkeri, taas hiljan kunniatohtoriksi kruunattu.

Kuvaat hyvin, kuinka nyt on aate syöty ja omaisuus myyty. "Kansalaiset eivät tosin enää kovin paljon valtiolta odota". Niinpä. Satu kaikkivoivasta ja kaikkea hyvää jakavasta yhteiskunnasta on lopussa. Se oli kuin satu Ozin maasta, niin kauan kuin sitä kesti. Muutkin tuhlaajapojat kuin Liikanen odottelevat nyt eläkettä kuin oravainen sammalhuoneessaan.

EU:sta sanot tiukasti, että sen "suklaamunan sisältä löytyi ummehtunut ja korruptoitunut rahakoneisto, jonka ainoana tarkoituksena on tuottaa suurin mahdollinen hyöty tietyn sukupolven raha- ja palkkaeliitille. Ei todellakaan mitään muuta".

Muistat varmaan Paavo Lipposen sanoneen, että EU on "sosialidemokraattinen projekti". Miksi se ei siis olisi Puolueen kaltainen? Eniten siitä on tähän mennessä hyötynyt puoluetoverisi Erkki Liikanen.

Hesarin tekstini otsikko oli: "Pajamäen näkökulma kapea". Siinä arvosteltiin kommenttiasi professori Vesa Kanniaisen kirjoitukseen, jossa hän mm. ehdotti yrittäjyyden edellytysten huomioon ottamista hallituspolitiikassa:

+>>

Pajamäki mm. katsoo, että yrittäjyyden edellytysten mukaan ottaminen voisi tapahtua vain jonkinlaisen lobbaamisen avulla, ettei siis pelkän järjen käyttö riittäisi perusteeksi.

Samoin Pajamäki sanoo, ettei ole tavannut yrittäjiä, jotka olisivat valmiita vastuunottoon Kanniaisen kuvaamin tavoin. Nämä vastuuta karttelevat yrittäjät lienevät hänen hengenheimolaisiaan ja ovat väärässä ammatissa, ehkä kuitenkin oikeassa puolueessa.

+<<

Todellakin hämmästyttävän paljon on demariyrittäjiä. Heitä ihmetellessä on tullut mieleen kysymys neuvostoliiton aikaiselle Radio Jerevanille: Voiko periaatteellinen kommunisti olla samalla kristitty. Ja vastaus oli: periaatteessa kyllä, mutta miksi ottaa molemmat riesat.

Sinä, Osku, olet nyt seitsemän vuotta vanhempi kuin tuon kirjoituksen aikoihin. Mutta näkökulma on yhtä kapea, ja paatumus näyttää vain lisääntyneen. Et näe lainkaan sitä, että jaettavan kasvusta ei ole kannettu huolta. On vain "keskitytty jakopöytään". Et kysy, ketkä ovat panneet esteitä yrittämisen ja työn teettämisen tielle, niin että työtä uskaltaa ja kannattaa tarjota korkeintaan pätkittäin.

Et näe, miten tuo vallan anastajien joukko muokkasi ay-liikkeestä työkalun organisoidulle ahneudelle ja tuposta sille areenan. Haluat vain nuoretkin tähän tuhopolitiikkaan mukaan. Ettei heissäkään siis olisi toivoa paremmasta?

Rajasit ahneiden ryhmän taitavasti, niin että Tarja Halonen jäi reilulla vuodella sen ulkopuolelle, vain hänen valiokuntaneuvoksensa pääsi mukaan. Mutta noinko se ahneuskin rajautuu tarkalleen vuosien mukaan?

Onhan Halonen noussut tuon kuvaamasi ryhmän ihanteeksi ja ikoniksi. Vaaleissa olit hänen takanaan täydellä höyryllä, vaikka tarjolla olisi ollut sellaisiakin ehdokkaita, jotka eivät edes lapsina olleet leikkineet tuon syntisen ikäpolven kakaroitten kanssa ja oppineet heiltä pahoja tapoja.

Muiden rajojen suhteen et ole aivan yhtä tarkka, edes sen lopullisen. Kirjasi sisältämän syytteen vastaanottajien listalla on useampiakin henkilöitä, jotka eivät enää ole inhimillisen syytteen saavutettavissa, aina Rauli "Badding" Somerjoesta alkaen.

Puheistasi kyllä oikeakin osoite käy epäsuorasti ilmi. Olet sanonut harkitsevasi ehdokkuutta eduskuntavaaleissa, kunhan näet, miten SDP suhtautuu kirjaasi.

Kuinka niin? Siksikö et sano Puoluetta suoraan, että et sen jälkeen voisi mitenkään kuulua siihen, koska sillä ei ole enää aatetta eikä omaisuutta? Mutta valta on, vain sekö Sinua tosiasiassa kiinnostaa? Haluat johtoaseman Puolueessa ja pääsyn isojen poikien seuraan tupopöydässä. Tarvitsiko sen takia syyllistää koko sukupolvi?

Eivät tällaisin temput ovien avaamiseksi vallan kammareihin ole uutta puolueessasi. Onhan se vallankumouksellinen puolue, ja vallankumouksesta olet nytkin kertonut olevan kysymys.

Muistan hyvin, kun lähes 20 vuotta ennen syntymääsi Ilkka Taipale ja Osmo Kaipainen, lääkäreitä ja demareita molemmat, aloittivat kovan mekkalan siitä, miten ulkomaiset lääketehtaat kuppaavat suomalaisia kalliilla lääkkeillä. Yhtä hyvin suomalaisia mutta paljon halvempia kun oli heidän mukaansa saatavilla. Ilkka Taipaleen vaalislogan oli: Älä luota yli 30-vuotiaaseen.

Molemmat pääsivät eduskuntaan. Osmo Kaipaisen ura ja elämä päättyivät varhain, mutta Ilkka Taipale häärää siellä edelleen yli kuusikymppisenä. Mutta suomalaisten lääkehuollon hyväksi en muista kummaltakaan mitään sankaritekoja.

Et voi aivan suoraan kopioida Ilkka Taipaleen vaalislogania, kun olet yli-ikäinen, mutta mitä olisi "Älä luota suuriin ikäluokkiin".

Eija-Riitta Korhola sanoi, että Tarja Halonen on ontto, kuten Puoluekin. Jos olisit rehellinen, Sinulla olisi paljon parempi aihe kuin Risto E. J. Penttilällä taannoin sanoa: "Toveri presidentti, eroa"!

Oikeaan osoitteeseen näyttää menneen myös satusi puoluekokouksessa, kun kerrot Paavo Lipposen punastuneen. Siitä on syytä onnitella sekä Sinua että Lipposta. Eiväthän he tavallisesti kuuntele sellaista, mistä eivät pidä, kuten sanot. Ja Lipponen on parhaassakin tapauksessa tarjonnut vain paikkaa nahkurin orsilla. Mutta että osaa vielä punastua!

Miksi liityit aikanaan puolueeseen? Olit jo iso poika, 11 vuotta, "Tuhopolitiikan" ilmestyessä, ja osasit lukea.

Jos et kuitenkaan silloin etkä myöhemminkään lukenut, vielä jotakin ehtii, vaikkapa kaipaamastasi solidaarisuudesta "päivän epistolatekstiä lakkoaapisen ensimmäisen työtaistelukirjeen toisesta jakeesta toverin nimeen" tekstiä, joka ei valitettavasti ole satua, vaikka onkin hieman kuvitteellista:

+>>

Älä pane nyrkkiäsi vakan alle, vaan jos sinulla on kaksi ihokasta ja yleinen linja on kolme ihokasta, niin mene ja mottaa työnantajaasi toisellekin poskelle, niin että saisit neljä ihokasta ja ilmaisen pesun... Myös ohi vaeltava laupias demarialainen sammuttaa Saabinsa ja pysähtyy kuuntelemaan meteliä, mutta papin äänen kuullessaan päättelee, että virka on jo täytetty ja jatkaa matkaansa.

+<<

Somaa, että Uosukaisen mausoleumin demarikerros on nyt neljännesvuosisata myöhemmin nimetty Demariaksi.

Siltä näyttää, että katsot itsesi petetyksi, kun et saanutkaan Puolueelta sitä, mitä oli luvassa. Mutta sitähän saa, mitä tilaa. Vuoden 1734 lain sanoin, kärsiköön itse vahingon, kun ei paremmin eteensä katsonut.

Osku, Osku, jos Sinulla olisi rehellisyyttä edes sinapinsiemenen verran, et jäisi tyrkyttäytymään vaaleihin sellaisen puolueen listoilla, jolle et kirjoita ainoastaan syytekirjelmää, vaan samalla myös kuolemantuomion, nimeä mainitsematta, koska siitä on jäljellä vain kuoret. Ja tietenkin kaapissa joukko luurankoja, jotka aikanaan rymistelevät sieltä ulos.

Osku, oikea viiteryhmäsi taitaa sittenkin olla laupiaat demarialaiset. Kasvuarvosanasi olisi joka tapauksessa Halosen luokkaa.

Takaisin edelliseen lukuun
Siirry seuraavaan lukuun




Copyright 2008-10 © www.punapresidentti.net ja Kauko Parkkinen
Domain by: ProService, Up-date 15.12.2011