Punapresidentti

Ensimmäisen vaalipäivän shokki

Shokki oli melkoinen, kun ensimmäinen kierros toi ilmi Halosen suosion romahduksen. Läpimeno jäi monen prosenttiyksikön päähän. Halosen ääniosuus 46,3 prosenttia merkitsi tosiasiassa uhoileviin ennakko-odotuksiin verrattuna katastrofia.

Samalla putkahti pintaan kauhuskenaario porvariyhteistyön voimasta. Toisen kierroksen kilpailija, kokoomuksen Sauli Niinistö näytti nousevan vaarallisesti.

Se ei ole ihme, että vasemmisto säikähti, mutta joku asiaa tuntematon voisi ihmetellä sitä, että Hesari sai suorastaan primitiivireaktion. Sen pyhinä pitämiä arvoja oli loukattu, ja täytyi kiireellä ryhtyä torjumaan porvarillisen yhteistyön vaaraa. Ensiapuna se julisti porvariyhteistyön epäonnistumaan.

+>>

OsuVa-kolumni 18.01.06

Pystyykö Niinistö parempaan suoritukseen kuin Jäätteenmäki?

Hurmoshenkisiä ay-puheita pitävän punapapittaren markkinointi sinivalkoisena koko kansan presidenttinä on irvokkainta, mitä Suomen presidentin vaalien historiassa on koskaan tapahtunut. Nyt Kallion kasvattina itsensä läpi lyönyt Halonen on lisäksi ilmoittautunut maaseudun suureksi ystäväksi ja maatalouden ymmärtäjäksi. Kun on pakko, niin koiraskin poikii, tiesi Riitta U sukainen edellisellä kertaa.

Ehkä sosialidemokratia pätevöittää hänen siihenkin. Osallistuihan hän heti kautensa aluksi maatalousnäyttelyn lypsynäytökseen, ja venäläinen Viktor Stetshkin on esitellyt tuoreessa kirjassaan Halosen melko karusti: "punatukkainen, lypsäjän näköinen akka". Ehkä hänestä vielä kehkeytyy kylän paras lypsäjä.

Onhan Halonen muutenkin joutunut ankaran muutoksen kouriin. Oltuaan kuusi vuotta kaiken kriittisen tarkastelun ulottumattomissa hän onkin nyt joutunut laskeutumaan tavallisen kuolevaisen tasolle, mikä on pannut hymykulissit pahasti rakoilemaan. Kuukauden aikana tapahtunut romahdus 58 galluplukemista 44 prosenttiin alkaa olla Uosukaisen luokkaa. Ei ihme, että suojaksi on täytynyt vetää ylimielinen virne.

Hämmästyttävää kyllä, jopa Ylen demarisuojaus on rakoillut satunnaisesti, vaikka suurelta osin tv-tentit ovatkin olleet vanhan tyylin lätinää. Paljon tv-journalismimme tasosta kertoo Arto Lahden nöyryyttävä kohtelu.

Vaan yksi on ystävä pettämätön, Erkon dynastia kärjessään lippulaiva Hesari. Niinpä mm. monet Halosen salailutoimet ovat saaneet olla rauhassa, eikä hänen surkean johtamistaitonsa läpäise lehden seulaa.

Mutta Hesarin tiedot ovatkin ylimaallisia. Heti vaalipäivää seuraavana aamuna se tiesi, että oli "täysin kohtuutonta puhua Halosen vakavasta poliittisesta takaiskusta". Ja ennen kuin porvariyhteistyöstä oli sekunninkaan kokemusta, se tiesi, että se "ei tunnu vaikuttavan kovinkaan paljon äänestäjien ratkaisuun".

Taloussanomien kansikuvatyttönä Halonen julisti vaalien alla täyttä puppua, että tessien palkkajoustot edellyttäisivät lain muutosta. Hänelle jopa hänen oma leipälajinsa työlainsäädäntö näyttää olevan yhtä vieras kuin johtamiensa alaisten arvomerkit. Arjen asiantuntijalle näiden mitä ankarinta sotilaan arkea edustavien asioiden luulisi olevan hyvinkin tuttuja.

Tällä kertaa ei ole tietoa, että Erkko itse olisi tukenut Halosta taloudellisesti edellisten vaalien tapaan. Monet ovat ihmetelleet, miksi Erkko tukee demareita. Ilmiö lienee yleismaailmallinen. Kun on jossakin maassa paljon pelimerkkejä, ei siitä mafiamaissa ilman suojelurahaa juuri selviä.

Vielä viime hetken yllätykseen olisi mahdollisuus, kun Arja Alho kertoisi, miten Halonen painosti häntä ja muita valiokunnan jäseniä kriisinhallinta-asiassa. Kirota pärskäyttikö muutaman kerran. Joka tapauksessa joko valiokunnan kepulaisjäsen Markku Rossi tai Halonen valehtelee.

Mutta valehtelipa Halonen Sorsan kirjassa senkin, että Ahtisaari oli selvittänyt julkisuudessa Itävallan "kättelykiellon" synnyn. Ilman seuraamuksia.

Halosen suojauksen rakoilu on avannut Sauli Niinistölle enemmän kuin tuhannen taalan paikkoja, jos vain on miestä niitä käyttämään. Hokemat Nato-optiosta ovat kokonaan perkaamatta. Kaikki kristallisoituu suomalaisen työn turvaamiseen. Ei Niinistökään pelkillä kaupparatsun taidoilla pärjää, mutta vain Halosella on selkeät näytöt. Hän on ollut piru naiseksi panemaan esteitä työn saamiselle tuhopolitiikan vuosikymmeneltä 1970-luvulta lähtien.

Matti Vanhasen alakulon ymmärtää. Kun on monen etusivun voimalla julistanut johtaneensa pääministerinä pysähdyksen tilaan jämähtänyttä maata, on turhauttavaa palata takaisin tyhjää jauhavan sorvin ääreen. Niistä asetelmista puolueen johtaminen menestykseen vuoden kuluttua eduskuntavaaleissa vaatisi melkoista poliittista ihmettä.

Moneen kertaan on hoettu, että Vanhanen oli asemansa vanki. Harvat muistavat, että hän oli Anneli Jäätteenmäen vanki. Tämä johti puolueen demarien syliin, kun hän ei pystynyt asiakysymyksillä haastamaan heitä, vaan joutui turvautumaan nurkkajuristin kikkailuun. Sattumapääministerinä Vanhanen julisti heti alkuun, että nyt ei haasteta ketään. Nyt vain korjataan satoa.

Jäätteenmäki itse sanoi kepun puoluekokouksessa: "Me olemme yhdessä vastuussa siitä, mitä lupasimme ennen eduskuntavaaleja". Vaalien jälkeisestä ensikolumnista päätellen tämä saattaa vihdoin olla uppoamassa jopa hänen pääkummisetänsä Ilkan Kari Hokkasen tajuntaan. Jäätteenmäen ansio on, että hän (kampanja)valtuuskunnan johtajana näyttäytyi kovin harvoin.

Niinistöllä on nyt tilaisuus näyttää, pystyykö hän parempaan kuin Jäätteenmäki omalla haastajan vuorollaan

J.K. 20.01.06

Vanhasen liimautuminen demarien kylkeen on paljastunut oletettuakin tiukemmaksi. "Vanhasen Matti", kuten Haloselta ainakin kerran lipsahti, taitaa olla peräti tämän poliittinen salarakas, kun on tarpeen mennä hänen selkänsä taakse niin hyvässä kuin pahassa vielä tämän jo pois pudottuakin.

Selitys lienee siinä, että oma asiaosaaminen on pelkkää pintaliitoa. Tulee vankka vahvistus erään itäblokin kirjailijan lausumalle takavuosien Mukkulassa: "Ideologia syntyy, kun sanat saavat suuremman merkityksen kuin asia". Heillä on siitä runsaasti kokemusta.

Halosen vahva ideologia on tehnyt hänestä koko kansan tyhjänpuhujan. Kun tämä on alkanut paljastua, on SAK joutunut painamaan paniikkinappulaa.

+<<

Niinistön kampanja terävöityi ja tukevoitui jatkuvasti. Käsijarru löystyi, mutta niin kauan se oli ollut päällä, että ei se heti irronnut. Vielä viimeisessä vaalitilaisuudessa Vantaalla Niinistö puhui nimeltä mainitsematta "toisesta ehdokkaasta", niin kuin esi-isämme puhuivat karhusta kiertoilmaisuin: otso, mesikämmen, metsän omena.

Nato-kantakin selkiintyi, vaikkakin kovin myöhään. Mutta varsinaisiin maan tulevaisuuden kannalta ratkaiseviin kysymyksiin ei vielä päästy kiinni. Juuri niillä olisi paljon puhutun henkisen johtajuuden kannalta keskeinen merkitys.

Niin sitten aika loppui kesken. Mutta oli siinäkin kestämistä vasemmistolla ja Hesarilla. Kolmikko SDP-SAK-Hesari tempoili niin huvittavan sekopäisenä, että sitä oli hauska vähän kannustaakin. Jospa eivät olisikaan muistaneet Koiviston ohjetta, ettei silloin pidä provosoitua.

Melkein sääli kävi Hesaria, kun se heti muutaman päivän kuluttua edellä siteeratusta tuomiostaan joutui yli sivun otsikolla julistamaan, että ensimmäisen mielipidetiedustelun mukaan Niinistö oli jo aivan Halosen kannassa.

+>>

To: janne.virkkunen@sanoma.fi
Sent: Saturday, January 14, 2006 3:28 PM
Subject: 12 EI:n presidentti?

"Vaalitaistelusta puuttunut vielä todellinen taistelun maku" (HS 14.01.06)

HS hurskastelee tyylilleen uskollisena suojeltuaan Halosen koskemattomuutta, tyylilleen uskollisena. On tosin samassa seurassa mm. "kepun Pravdan" Ilkan kanssa. Tälle porukalle ja tälle medialle Halonen on DDR:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtajana juuri oikea presidentti.

KP

To: lauri.ihalainen@sak.fi
Sent: Friday, January 20, 2006 5:21 PM (neljä tuntia ennen Liikasen Moskova-kähminnän julkituloa)
Subject: Niinistö>

Hyvä, Lauri!

Pane vain vielä pari tiukempaa pelottelua, niin eiköhän se siitä. Ihan niin kuin vanhaan hyvään neuvostoaikaan.

Tsemppiä!
K

To: kari.arola@demari.fi
Sent: Friday, January 27, 2006 ):48 AM
Subject: Kolumni 24.1.06

"Istuva presidentti joutui muiden sakinhivutuksen kohteeksi" (Huomenta Suomi 27.01.06):

Tosi hauskasti sanottu. Kukahan on joutunut SAK:in hivutuksen kohteeksi? Tulevalle presidentille sitä on tullut tuutin täydeltä pyytämättä ja yllätyksensä siltä luutuneelta valtakoneistolta, jonka osa Halonen on.

Voisikohan sitä kuitenkin saada vielä vähän lisää, että tulos varmistuisi? Jonkin mojovan loppupaukun.

Tsemppiä!
KP

To: antti.kokkonen@sanoma.fi
Sent: Saturday 28. 2006 11:28 AM
Subject: kolumni 24.1.06

"Viikkokin kierrosten välillä riittäisi" (HS 28.01.06)

Ei kaksi viikkoakaan riitä siihen, että demarien vallankäytön todellisuus ehtisi läpäistä Hesarin suojauksen. Sen ylläpito käy tietenkin jatkossa entistä raskaammaksi.

KP

To: janne.virkkunen@sanoma.fi
Sent: Saturday, January 28, 2006 12:34 AM

"... sopimus porvariyhteistyöstä vaalien toisella kierroksella on toiminut ihmeteltävän hyvin" (HS 28.01.)

Kuinkas siinä niin pääsi käymään, vaikka HS oli tuominnut sen epäonnistumaan?

KP

+<<

Takaisin edelliseen lukuun
Siirry seuraavaan lukuun