Punapresidentti

Viattomuudesta ja viallisuudesta

+>>

Viattomuuden loppu. Kansikuvan otsikko lyö silmille kuten itse uutinenkin. Syntyy kysymyksiä. Nytkö vasta viattomuus loppui, ja koko viattomuusko oli kasautunut yhteen henkilöön? Muuttuivatko kaikki hänen tekonsa viattomiksi?

Vain pieni vertailu. Kerrottiin ihaillen, kuinka Anna Lindh Brysselistäkin piti poikiinsa yhteyttä kännykällä ratkoen arkisia asioita. Pääministeri Persson piti sitä muistosanoissaan esimerkillisenä. Kun Esko Aho ennen presidentinvaaleja jäi kiinni samasta asiasta, hän joutui pilkan kohteeksi, ja siitä alkoi hänen lopullinen alamäkensä.

Kuinka kännykkä-äiti on täydellisen viaton, mutta kännykkä-isä niin täysin viallinen, ettei hänestä ole presidentiksi?

+<<

Asia tuskin selittyy yksinomaan sillä, että Anna Lindh murhattiin, kun sen sijaan Esko Aho jäi vielä kitumaan. Eiköhän melkoinen osa ihmeestä mene sen piikkiin, että kyseessä oli nainen ja sosialidemokraatti.

Lähellä oli kuitenkin ihme myös vaalituloksessa. Tilanne syntyi siitä, että koko EU:n vasemmisto ryhtyi hurskastelevaan tapaansa puuhaamaan boikottia eli "kättelykieltoa" Itävallan edustajille, kun maan hallitukseen voitokkaiden vaalien jälkeen oli tulossa heidän mielestään liian oikeistolainen Jörg Haiderin Vapauspuolue.

Suomessa operaation käytännön toimet hoiti pääministeri Paavo Lipponen ohittaen vastoin tuolloin voimassa ollutta hallitusmuotoa presidentti Martti Ahtisaaren. Kuitenkin sen käytännössä lausui julki Tarja Halonen Ylen aamutv:ssä 01.02.2000 kello 07.15. Halonen oli silloin ulkoministerinä, joskin vaalikampanjan vuoksi muodollisesti sivussa viran hoidosta, ja Kalevi Sorsan mukaan silloisen ulkopolitiikan ykköstoimija.

Halosen naamasta suorastaan loisti, että nyt oltiin heikoilla jäillä. "Varjoehdokkaan" vakanssiin tietenkin kuului tuoda esiin tämänkaltainen sooloilu. Väliin tulleen erään asiakkaan työsuhdepulman vuoksi tiedote asiasta viivästyi tunnilla:

+>>

Varjoehdokas tiedottaa 01.02.2000 klo 08.15
HALOSEN BOIKOTTI-ILMEESSÄ NÄKYY SOSIALISMIN RAAKUUS

Psykoanalyytikko Erich Fromm kehottaa seuraamaan tarkoin poliitikon ilmeitä ja eleitä tämän puhuessa, jotta hänen todellinen olemuksensa paljastuisi. Erityisen antoisa tässä suhteessa oli presidenttiehdokas Tarja Halosen puheenvuoro aamutv:ssä tänään klo 07.15, kun hän muiden hurskastelevien EU:n sosialistijohtajien tavoin tuomitsi Itävallan jonkinasteiseen boikottiin, mikäli Jörg Haiderin johtama Vapauspuolue menee suuren vaalivoiton jälkeen hallitukseen.

Halonen päätti lausumansa silmät pystyssä tyhjinä tuijottaen, puristaen suupielensä tappaja-asentoon. Paitsi Itävallan demokratian halveksunnan se paljasti sen sosialismin arkipäivän raakuuden, joka on mahdollisimman kaukana siitä "muumimammasosialismista", jota Halonen on itselleen naamioksi vetänyt. Sen saman raa´an kovuuden kohtaan joka päivä tavassa, jolla Halosen alkuperäinen työllistäjä ja tukija ay-liike käy työnantajayrittäjän kimppuun.

Se on sekä kansallissosialismin että Halosen sosialismin yhteinen perintötekijä, kuten viime vuosikymmenellä ruotsiksi käännetty ranskalaisten kirjoittajien kirja Socialism och fascism samma familj osoittaa. Kun Halonen muistuttaa fasismin synkistä muistoista Euroopassa, olisi samalla syytä muistaa toisen sisaren aikaansaannokset varsin lähellä meitä.

+<<

OsuVa-tiedotteiden sarja seuraavilta päiviltä osoittaa, miten hirveä sähellys nyt alkoi.

+>>

OsuVa 02.02.2000 klo 20.40
HALONEN YLIKUUMENTUNUT KAMPANJAN LOPPUSUORALLA -
ULKOPOLIITTISEN JOHDON LINJAT TÄYSIN SEKAISIN

Halosen ylikuumentuminen vaalikampanjan loppusuoralla on vienyt ulkopolitiikkamme linjat täysin sekaisin. Halonen ja Lipponen puhuvat räikeästi ristikkäin, ja Lipponen on jopa siirtynyt Ahon leiriin.

Presidenttiehdokas ja Suomen ulkoministeri Halonen sanoi tänään päivällä paneelissa yliopiston suuressa luentosalissa, että EU-maat sopivat yksimielisesti siitä kiihkomielisestä kannanotosta, jonka hän itse asiaa tutkimatta ja Itävallan poliittista johtoa kuulematta julisti Ylen aamutv:ssä 1.2. klo 7.15.

Ylen uutisissa tänään klo 20.30 pääministeri Lipponen kuitenkin sanoi, että asiasta ei ole sovittu EU-maiden kesken mitään, vaan Portugali puheenjohtajamaana ainoastaan ilmoitti tällaisen näkemyksen Suomelle.

Kaiken huipuksi Lipponen sanoi, ettei Suomen ole nyt syytä ryhtyä mihinkään toimiin, vaan tulee seurata Itävallan uuden hallituksen toimia. Näin hän oli siirtynyt Esko Ahon kannattajaksi, joka esitti tämän saman kannan mainitussa paneelikeskustelussa, mutta jota vastaan Halonen kiivaasti hyökkäsi.

Enää ei tarvitse arvuutella, pillahtaako Halonen itkuun ulkopoliittisessa kriisitilanteessa. On saatu varsin vahva näyttö siitä, että ristiriitatilanteessa hän ei pysty säilyttämään harkintakykyään, vaan pasmat menevät heti sekaisin.

OsuVa 03.02.2000 KLO 11.05
ONKO SUOMI SIDOTTU ITÄVALTA-BOIKOTTIIN VASTOIN HALLITUSMUOTOA?

Pääministeri Paavo Lipponen ja ulkoministeri, presidenttiehdokas Tarja Halonen ovat antaneet ristiriitaisia selityksiä Itävaltaan kohdistuneen tosiasiallisen boikottipäätöksen synnystä. On selvitettävä, onko heistä jompikumpi sopinut tästä muiden EU:n edustajien kanssa ja millä valtuuksilla sekä minkä kansainvälisoikeudellisen normin nojalla se on tapahtunut. Näyttää selvältä, että asiassa on menetelty vastoin nykyistä hallitusmuotoa.

Vielä tämän kuun loppuun asti voimassa olevan hallitusmuodon mukaan Suomen suhteista ulkovaltoihin päättää tasavallan presidentti. Julkisuudessa on kuitenkin esitetty, että joko Lipponen tai Halonen ovat sopineet asiasta. Mikäli he ovat näin sopineet Suomen sitomisesta itsenäistä valtiota koskevaan päätökseen, se edellyttää asian tutkimista valtakunnanoikeudessa.

Ainakaan tähän mennessä ei ole esitetty, että päätöksen olisi tehnyt presidentti Ahtisaari, jolle se hallitusmuodon mukaan kuuluu.

Asia on sitäkin raskauttavampi, kun ei ole esitetty mitään kansainvälisoikeudellista normia, johon toimi perustuisi. Toisen itsenäisen valtion sisäisiin asioihin puuttuminen on vastoin kansainvälisiä oikeusnormeja, ja kaikkihan ovat kilvan vakuuttanut, että EU:n jäsenyys ei vie valtiolta suvereniteettia.

Näin merkittävässä asiassa tuskin on koskaan tehty päätöksiä näin huterin perustein ja sekasortoiselta pohjalta. Hallituksen sisällä ollaan asiasta eri mieltä, kun valtiovarainministeri Sauli Niinistö on arvostellut "ylidemokraatteja", ja jopa demarien omat rivit ovat hajalla, kun kauppa- ja teollisuusministeri Erkki Tuomioja on pitänyt toimia hätiköitynä. Tiettävästi mm. Itävallan juutalaisetkin paheksuvat syvästi EU:n toimia.

Asian kiihkomielinen hoitotapa antaa aiheen olettaa, että jos EU:lla jo olisi kriisinhallintajoukot, ne olisi jo lähetetty Itävaltaan "hallitsemaan" kriisiä. Kansalaisten onkin syytä miettiä, ovatko he valmiit jättämään poikiaan ja tyttäriään tällaisten uskonkiihkoisten lonkalta ampujien armoille.

04.02.2000 klo 07.10
SUOMEN ULKOPOLITIIKAN JOHTO VAARALLISEN EU-FORIAN VALLASSA

Pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Halosen sekavien ja ristiriitaisten selittelyjen jälkeen saatiin vihdoin Yle-tv:n vaalikeskustelussa 3.2 Haloselta kuulla, että Itävallan boikottipäätöstä oli ollut tekemässä myös presidentti Ahtisaari. Seuraava kysymys on, tekikö hän päätöksen vielä voimassa olevan hallitusmuodon mukaisesti valtioneuvostossa, kun "ylidemokraattien" hätiköityä päätöstä kritisoineet ministerit Niinistö ja Tuomioja eivät näytä sitä tunteneen.

Edelleen on myös selvittämättä, mihin kansainvälisoikeudelliseen normiin suvereenin valtion sisäisiin asioihin puuttuminen perustuu. Onko asialla jälleen ollut mystinen kansainvälinen yhteisö, johon Kosovon sodassa vedottiin? Kun Kosovossa opittiin, että oikeusnormia ei tarvita, vaan toimien perusteluksi riittää luja usko ja riittävä voima, onko nyt jatkettu samaa linjaa.

Jo OsuVa-tiedotteessa 22.12.1999 kerrottiin, että EU-huumassa oli häipynyt ulkopoliittisen vastuullisen johtamisen kyky. Aluksi se näkyi huolettomana uhona suhteessa Venäjään, nyt se on saanut vielä räikeämpiä muotoja.

Toimella tuetaan niitä tahoja, jotka ovat myös Halosen takana, Itävallan demareita ja ay-liikettä, riippumatta siitä, onko kyseessä sovittu tukitoimi vai ei. Kun nämä leimaavat Itävallan vapauspuolueen natsi-leimalla, on kyseessä vahva ylilyönti. Tosiasiassa SDP on lähempänä SKP:ta sekä yhteisten oppi-isien että käytännön toimien osalta, minkä lisäksi sillä on yhteinen sosialistinen aatepohja myös kansallissosialistien kanssa. Tästä englantilaiskirjoittajien ruotsiksi käännetty teos Socialism och fascism, samma familj esittää vastaansanomattoman näytön.

Asian tärkeyden vuoksi kansalaisten on saatava perusteelliset vastaukset kysymykseen ennen vaalipäivää.

OsuVa 05.02.2000 klo 06.00
PÄÄMINISTERI LIPPOSEN ANNETTAVA TARKKA SELVITYS ITÄVALTA-PÄÄTÖKSEN TEOSTA VIELÄ ENNEN VAALIPÄIVÄÄ

Perjantai-illan (04.02.00) viimeisessä vaalikeskustelussa Itävallan boikottipäätöksen teko osoittautui vielä entistäkin hurjemmaksi melskaamiseksi. Kun ulkoministeri ja presidenttiehdokas Tarja Halonen oli vielä edellisen illan keskustelussa "paljastanut", että päätöksen teki presidentti Ahtisaari, hän nyt kertoikin, että päätöksen oli tehnyt pääministeri Lipponen jo 31.01. muun hallituksen tietämättä. Kansalaisten on vielä ennen vaalipäivää ehdottomasti saatava pääministeri Lipposelta yksityiskohtainen selvitys omasta sekä Ahtisaaren ja Halosen roolista asiassa.

Selväksi on kaikkien sekavien selitysten jälkeen käynyt vain itse mieletön melskaus päätöksen teossa ja se, että päätöksen teossa on rikottu vielä tämän kuukauden ajan voimassa olevaa hallitusmuotoa, jonka mukaan suhteista ulkovaltoihin päättää tasavallan presidentti ja päätös on tehtävä valtioneuvostossa. Hallitusmuodon tarkoittamiin ulkovaltoihin kuuluu ainakin tällä hetkellä selvästi myös Itävalta.

Valvontaviranomaisten velvollisuus on selvittää tämän rikkomuksen seuraamukset.

Halosen ammattitaitoa ulkopolitiikan hoidossa on kovasti ylistetty. Ellei Itävalta päätöksen syntyä ennen äänestystä selvitetä, sillä suojellaan Halosta ja johdetaan harhaan kansalaisia jättämällä heidät tämän yleisen käsityksen varaan. Pääministeri ei voi tällaiseen suojeluun ryhtyä, vaikka kyseessä onkin hänen puoluetoverinsa.

OsuVa 06.02.2000 klo 09.00
HALLITUSTA VAIHDETTAVA VAALITULOKSESTA RIIPPUMATTA

Pääministeri Lipponen ei antanut kansalaisille ennen vaalipäivää tarkkaa selontekoa Itävalta-päätöksen syntymisestä. Ahtisaari, jolle päätöksenteko vielä voimassa olevan hallitusmuodon mukaan kuuluu, vaikeni asiasta kokonaan valtiopäivien avajaispuheessaan. Tämä osoittaa kansalaisten suunnatonta halveksuntaa presidentin tehtäviin keskeisesti kuuluvalla toiminta-alueella. Nyt on kuitenkin saatu lehdistä uutta tietoa (mm. Erkki Pennasen kolumni HS) niin paljon, että Lipposen johtama hallitus ei mitenkään voi jatkaa tämän jälkeen tehtävässään riippumatta siitä, kumpi ehdokkaista voittaa vaaleissa.

Aiemmin hallitus uuden presidentin astuttua virkaansa "jätti paikkansa presidentin täytettäväksi", kuten sanonta kuului. Viime aikoina tästä käytännöstä on luovuttu. Eikä uuden presidentin virkakauden alkaessa voimaan tuleva uusi perustuslaki sinänsä edellytä asiassa mitään erityisiä toimenpiteitä, koska aloite ei enää kuulu presidentille.

Mutta kun on käynyt selväksi, että Itävalta-päätös on tehty pikapalaverin muodossa pääministerin toimesta, on tilanne erityisesti Kokoomukselle ja Ruotsalaiselle kansanpuolueelle kestämätön. Ne eivät voine olla mukana tällaisessa Euroopan kansallissosialististen ja muiden sosialististen puolueiden yhteiseen aate- ja toimintaperinteeseen kuuluvassa ja lakien yläpuolella olevassa me teemme, mitä tahdomme -tavassa toimia.

Ellei hallitus itse halua tehdä johtopäätöksiä asiassa, eduskunnan on ryhdistäydyttävä todellisen parlamentarismin noudattamiseen ja annettava sille epäluottamuslause.

+<<

Hallituksen paikka on nyt nahkurin orsilla.

Hannu Lehtilän Halosen uudelleen valitsemista avittamaan kirjoittamasta kirjasta käy jälkikäteen ilmi sama kuin reaaliaikaisista tiedotteista: Halosen päämajassa vallitsi täysi paniikki. Mutta eihän siihen ollut todellista aihetta, eihän tuollainen pikku juttu valtamediaamme paljoakaan kiinnosta.

Yhtä luonnollista on, ettei eduskuntamme ollut pääministerin tai tapahtuma-aikaisen ulkoministerin touhuista moksiskaan. Selvää on, että jos meillä olisi ollut suomettumisen sijasta länsimainen journalismi ja länsimainen parlamentarismi sekä Halosen että Lipposen tie olisi noussut pystyyn.

Kun ei asian oikeudellinen puoli näyttänyt ketään kiinnostavan, tein 18.02.2000 Lipposen menettelystä oikeuskansleri Paavo Nikulalle kantelun, johon myöhemmin yhtyi muitakin, vaikka en hänen todelliseen haluunsa selvittää asiaa juuri luottanutkaan.

Siitä sekoilu vain sai uutta vauhtia. Kantelijan saamasta Lipposen selittelyjen kopiosta näkyi jo matkan päähän, miten sen laatija oli kiemurrellut mutkille sotketun asian saamiseksi suoraksi. Ei se siitä oiennut.
+>>

OsuVa-tiedote 20.04.2000
LIPPONEN YRITTÄÄ JÄLLEEN VÄLTTÄÄ VASTUUN JÄLKIKÄTEEN KEKSAISTUILLA SELITYKSILLÄ

Pääministeri Paavo Lipponen on vastauksissaan oikeuskanslerille Itävalta-boikotista myöntänyt päätöksen kahdenvälisyyden, mutta on asiallisten vastausten lisäksi selitellyt toimiaan sillä, että "painopiste" oli EU-maiden yhteisissä toimissa ja että kysymys oli poliittisista eikä oikeudellisista toimista. Kyseessä on yritys livahtaa jälleen oikeuskanslerin selvityksestä samanlaisella jälkikäteiskikkailulla kuin Sundqvist-sotkussakin.

Jos vedotaan EU-maiden yhteiseen asian hoitoon, on luonnollisesti esitettävä dokumentit EU:n asianomaisten elinten päätöksistä. Tällaisia pääministerin vastauksiin ei liity.

Vastaukset hämmentävät myös lisää käsityksiä siitä, ketkä asiassa todellisuudessa toimivat sen eri vaiheissa. Aikanaan kerrottiin ensimmäisen kontaktin tulleen ulkoministerille, presidenttiehdokas Tarja Haloselle, joka ohjasi virkavapautensa vuoksi sen toisaalle. Nyt Lipponen kertoo, että hänen avustajansa Jari Luoto "välitti sunnuntaina 30.01. Portugalin ulkoministeriön kautta tulleeseen tiedusteluun vastauksena" Portugalin pääministerin avustajalle hänen yhteystietonsa. Tiedustelun tarkempaa sisältöä tai lähettäjää ei kerrota enempää kuin sitäkään, kelle se oli osoitettu.

Herää kysymys, oliko vastaanottaja Halonen ja haluaako Lipponen nyt suojata hänen toimilleen myös presidenttinä täyden tukensa ilmoittanutta Halosta. Kun pääministeri itse on kertonut, että kysymyksen ollessa EU-asiasta otetaan ensimmäiseksi luonnollisesti yhteys pääministeriin, hänen ilmoituksensa joka tapauksessa osoittaa, että näin ei olekaan tapahtunut.

Riippumatta siitä, miksi päätöksiä nimitetään, ne ovat joka tapauksessa olleet tehokkaita ja vaikuttaneet Suomen ulkovalta-suhteita ja oikeusvaltio-kuvaa vahingoittavasti.

Asian hoito muistuttaa hämmästyttävässä määrin Sundqvist-asian hoitoa. Molemmissa oli samanlaista "suhmurointia" ja epämääräisiä keskusteluja luotettavassa toveripiirissä, eikä selkeää vastuunkantajaa tiukan paikan tullen löytynyt, vaikka Lipponen oli jo kerran sellaiseksi ilmoittautunut. Oikeuskanslerin selvityksessä Lipposen pelastavaksi takaportiksi löytyi se, että hän ei ollut antanut ohjeeksi "markkamääräistä" summaa.

Tämä ei ollut asiassa olennaista, eikä kukaan voinut vakavissaan kuvitella pääministeriä niin varomattomaksi, että hän olisi antanut markkamääriä, mutta se meni läpi, kun oikeuskansleri Nikulallakin oli tarve löytää aukko, jonka kautta päästää pälkähästä hänen virkanimityksensä hoitaneen hallituksen pääministeri. Tällaista ei kuitenkaan voida hyväksyä maan tavaksi yleensäkään, eikä erityisesti maan perustuslain kyseessä ollen, mikä länsimaisissa oikeusvaltioissa nauttii erityistä pyhyyttä.

+<<

Nikulan vastauksesta kanteluun taas huokui siitä johtuva vaikeus, että pääministerin hallitusmuodon rikkomus oli niin räikeä, että tätä ei mitenkään voinut päästää siitä kuin koiraa veräjästä - kuten hän oli päästänyt tämän Sundqvist-jupakasta - eikä kuitenkaan saisi aiheuttaa ongelmia tämän jatkamiselle pääministerinä.

Myöskään ei ketään voinut panna sijaiskärsijäksi, kuten Arja Alho Sundqvistin tapauksessa, presidentiksi ylennyt Halonen kun piti rauhoittaa täysin koskemattomaksi asiassa.

Oikeuskansleri ratkaisi asian siten, että antoi Lipposelle huomautuksen, lievimmän mahdollisen seuraamuksen, "kotimuikkarin", kuten sitä nimitettiin, ja jätti Halosen kokonaan rauhaan edes kuulematta häntä.

Vanha totuus sai jälleen kerran vahvistuksen:

+>>

OsuVa-tiedote 30.05.2000
SOSIALIDEMOKRAATTISIA JOHTOMIEHIÄMME LÄHES MAHDOTON SAADA VASTUUSEEN

Oikeuskansleri Paavo Nikulan päätös Itävalta-asiassa kertoo jälleen kerran, kuinka vaikeaa, tosiasiassa jokseenkin mahdotonta, on saada sosialidemokraattisia johtomiehiämme todelliseen vastuuseen teoistaan. Heidän ympärillään on niin moninkertaiset suojarakenteet virkakoneistossa, toimituksissa ja ay-liikkeessä, että parhaassakin tapauksessa päädytään vain lievään nuhteluun.

Itävalta-toimien lainvastaisuus on niin ilmeisen selvä, että oikeuskanslerin olisi tullut oma-aloitteisesti jo virkansa velvoittamana ryhtyä toimiin niiden selvittämiseksi. Näin aivan erityisesti sen vuoksi, että heti tapahtumasarjan aluksi 01.02.2000 ajantasaisina lähteneet OsuVa-tiedotteet, jotka menivät myös oikeuskanslereille, kertoivat varsin selvästi, mistä oli kysymys. Sikäli kuin se sekavien ja ristiriitaisten tietojen perusteella oli mahdollista.

Varmuuden vuoksi 18.02. tehty muodollinen kantelukaan ei vielä saanut Nikulaa tarttumaan toimeen, vaan hän kertoi 23.02. tv-uutisissa, ettei kukaan ollut pyytänyt selvitystä. Vasta Itävalta-tiedotteiden ydinosat sisältäneen OsuVa-extran ilmestymisen jälkeen maalis-huhtikuun taitteessa Nikula vaati yksityiskohtaista selvitystä Lipposelta hänen toimistaan.

Sen jälkeen saattoi vai ennakoida, mistä Nikula löytäisi takaportin, että todellisiin vastuun edellyttämiin toimiin ei tarvitsisi ryhtyä. Tällä kertaa se löytyi siitä, että presidentti Ahtisaari oli jälkikäteen hyväksynyt Lipposen toimet. Tällaisia valtuuksia Ahtisaarella ei ollut, eikä tavallisen kansalaisen kohdalla virallisen syytteen alaisesta teosta vapauta asianomistajan hyväksyminenkään. Tässä asianomistajana on Suomen kansa, eikä Ahtisaari.

Kun virkakoneisto on solutettu sosialidemokraattisilla virkamiehillä ja mediassa toimitukset on miehitetty sosialidemokraattisilla ja ay-henkisillä toimittajilla, ei nykyisen SDP-SAK -akselin toimia kriittisesti arvioiva tosiasiapohjainen tieto etene, ja erityisesti SAK saa mellastaa vapaasti, kuten viime päivätkin osoittavat. Onhan Nikulakin kiitollisuuden velassa nimityksestään Lipposen edelliselle hallitukselle.

Kun Nikula kuitenkin on selvästi todennut Lipposen menetelleen vastoin hallitusmuotoa, on se vakava isku sekä pääministerille että presidentti Tarja Haloselle, joka vaalitaistelun aikana vahvasti tuki Itävalta-boikottia ja ilmoitti vielä jälkikäteenkin mm. Kalevassa 8.4. ("napautti"), että ... "nykyisen presidentin ja pääministerin välillä on ihan hyvä yksimielisyys suhtautumisessa Itävaltaan, eikä asia jauhamisella paremmaksi tule". Ilmeisesti asiasta ei siis tälläkään kertaa tehdä mitään todellisia johtopäätöksiä.

+<<

Nikulan Halonen palkitsi heti seuraavana itsenäisyyspäivänä Suomen Leijonan ritarikunnan suurristillä. Yksikään tiedotusväline ei ihmetellyt asiaa.

+>>

OsuVa-tiedote 31.05.2000
MYÖS PRESIDENTTI HALOSEN ANNETTAVA SELVITYS TOIMISTAAN ITÄVALTA-BOIKOTISSA

Presidentti Halonen on oikeuskanslerin Lippos-päätöksen jälkeen joutunut omituiseen asemaan: hän on ensimmäinen presidenttimme, joka on noussut virkaansa laittomuutta tukien, ilmeisesti myös siihen osallistuen, vaikka toimista ei olekaan tarkkaa selvyyttä. Oikeuskansleri ei tutki presidentin toimia, ja hän on vastuussa suoraan Suomen kansalle. Siksi hänen on myös annettava tarkka selvitys toimistaan suoraan kansalaisille.

Vastuuta presidentiltä ei myöskään kukaan voi poistaa, kuten oikeuskanslerin löytämän omituisen takaportin mukaan presidentti Ahtisaari poisti jälkikäteishyväksynnällään Lipposelta. Kansalaisten on itsensä voitava tehdä johtopäätökset presidenttinsä toimista. Se ei ole mahdollista, ellei kaikkia yksityiskohtia tunneta.

Tapahtuma-aikaan ulkoministerinä ollut Halonen on jälkikäteenkin kertonut tukevansa Lipposta varauksitta. Lipponen näyttää vastauksissaan oikeuskanslerille suojelleen Halosta sivuuttamalla hänet kokonaan. Hänen selvityksensä on myös aukollinen Portugalista tulleen ensimmäisen kontaktin osalta, mikä Halosen aiempien puheitten mukaan näyttäisi otetun häneen, mutta hän ohjasi sen virkavapautensa vuoksi toisaalle.

Tältä osin Lipponen toteaa: "Hän (Lipposen avustaja Jari Luoto) välitti sunnuntaina 30.01. Portugalin ulkoministeriön kautta tulleeseen tiedusteluun vastauksena yhteystietoni Portugalin pääministerin avustajalle". Kertomatta jää, kuka oli viestin lähettäjä ja kelle se oli osoitettu. Myöskään Halosen virkavapaan luonteesta ei ole tarkempaa selvyyttä.

Nyt tarvitaan selkeä vastaus ainakin seuraaviin kysymyksiin:

- miten Halonen tuki Lipposta päätöksenteon aikaan;

- mitä yhteyksiä Halosella oli EU:n ja sen jäsenmaiden edustajiin.

Ennen vaaleja näitä selvityksiä kieltäydyttiin antamasta. Siksi ne on saatava nyt, muuten Halosen viralta menee uskottavuus. Halosen kannanotto Kalevassa 8.4. on varsin paljon puhuva.

Tällaisiin ylimielisiin "napautuksiin" on kyllä totuttu ay-lakimiesten kielenkäytössä, mutta demokraattisen tasavallan presidentille se ei sovi.

+<<

On itsestään selvää, ettei Halonen katsonut aiheelliseksi alentua moisiin selityksiin. Varsinkaan, kun yksikään tiedotusväline ei sitä vaatinut.

Ymmärrettävistä syistä Halonen karttoi myöhemminkin visusti asian mainitsemista. Kuitenkin hän "suostui" vastaamaan Kalevi Sorsan asiaa koskevaan kysymykseen tämän haastatellessa häntä kirjaansa Ihmisiä, ilmiöitä: "Ahtisaari ja Lipponen ovat selvittäneet tämän prosessin julkisuudessa. Mitään sellaista ei ole ilmennyt, jota uuden presidentin tarvitsisi kommentoida".

Sen sijaan hän ei ole tähän mennessä vastannut OsuVa 7/01 esitettyyn kysymykseen:

+>>

Mainitkaapa, arvoisa presidentti, ajankohta tai tilaisuus, jossa Ahtisaari olisi edes puolen sanan verran "selvittänyt" tätä prosessiksi nimittämäänne sotkua. Hänen viimeisessä valtiopäivien päättäjäispuheessaan sitä häneltä odotettiin, mutta sanaakaan hän ei asiasta lausunut. Ei myöskään missään muussa julkisesti tiedossa olevassa tilanteessa.

Syynä Ahtisaaren sanattomuuteen oli aivan ilmeisesti se, että Te yhdessä Lipposen kanssa vakain tuumin päätitte sivuuttaa hänet, mistä syystä sitten "napautitte" (lehden sanonta) Kalevassa 8.4.2000, että "nykyisen presidentin ja pääministerin välillä on ihan hyvä yksimielisyys suhtautumisessa Itävaltaan, eikä asia jauhamisella paremmaksi tule" (Osuva 6).

+<<

Tuskinpa se tälläkään jauhamisella paremmaksi tulee, mutta olipa siinä Tuppurainen Tappuraisen takuumiehenä. Ei ole Ahtisaaren selityksiä kuultu vielä tämän kirjoituspäivään mennessäkään.

Onkohan Suomen presidenteistä kukaan koskaan aiemmin valehdellut yhtä kirkkain otsin päin kansalaisten naamaa?

Typeryydestä irti kiemurtelu EU-tasolla olisi sitten oma hupaisa tarinansa, johon ei nyt ole aihetta.

Takaisin edelliseen lukuun
Siirry seuraavaan lukuun